Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Ulkomatalassa 2/2017.
Caledonian MacBrayne yhdistää Skotlannin länsirannikon saaria 32 linjalla, joilla liikennöi yhtä monta alusta. Vierailin Skotlannissa kesällä 2016 ja matkustin muutamilla varustamon laivoista.
Caledonian MacBrayne -markkinointinimen (tuttavallisemmin CalMac) takaa löytyy Euroopan Unionin kilpailutusvaatimusten paikallisesta tulkinnasta johtuen monimutkainen yritysjärjestely: Skotlannin paikallishallinto omistaa liikenteessä kulkevat lautat (sekä satamat) Caledonian Maritime Assets -yhtiön kautta. Liikennöinnistä puolestaan vastaa David MacBrayne -yhtiön tytäryhtiö CalMac Ferries. David MacBraynen puolestaa omistaa – Skotlannin paikallishallinto. Kilpailutuksiin on myös osallistunut monialayhtiö Serco (jolla on hallussaan sopimus Skotlannista Orkney- ja Shetlandsaarille kulkevien lauttareittien liikennöinnistä), mutta – ainakin toistaiseksi – CalMac Ferries on saanut pidettyä liikennöintisopimukset hallussaan.
Caledonian MacBraynen liikenne
CalMacin liikenne on jaettu viiteen pääalueeseen: Firth of Clyde, Southern Hebrides, Inner Hebrides, Outer Hebrides ja Skye, Raasay and the Smaller Isles. Kuten todettua, eri linjoja löytyy peräti 32 kappaletta; näiden pituus vaihtelee viidestä minuutista (Colintraive-Rhubodach) yli viiteen tuntiin (Oban-Lochboisdale). Linjojen erilaisista tarpeista johtuen CalMacin laivaston alukset vaihtelevat losseista verrattain suuriin matkustaja-autolauttoihin.
Vaikka liikenneverkko on rakennettu nimenomaan tarvematkailun pohjalle, kantaa CalMac kortensa kekoon myös saarten turismia ajatellen: vuosittain julkaistavassa yli satasivuisessa Go Explore -esitteessä kerrotaan reittien, aikataulujen ja hintojen lisäksi laajasti Skotlannin saarten matkailu- ja majoitusmahdollisuuksista.
Matkalla CalMacillä
Alkuperäisenä suunnitelmanani oli kesän 2016 Skotlannin-lomallani vierailla ensin yhdellä Northlink Ferriesin Raumalla rakennetuista lautoista niiden ollessa Aberdeenin satamassa ja sitten jatkaa Skotlannin pohjoisosiin, matkustaen ainakin CalMacin uusimmalla ja suurimmalla aluksella Loch Seaforthilla. Toisin kuitenkin kävi: Northlink ei suostunut järjestämään vierailua, ja yllättävä muutos matkakumppanini, merenkulkuun liittyvistä historiateoksistaan tunnetun Bruce Peterin työaikatauluihin johti siihen, että aikaa matkaan Ulko-Hebrideille ei ollut. Sen sijaan päädyimme matkustamaan ensin Adrossanin ja Brodickin välillä Firth of Clyde -liikennealueella sekä sitten siirtymään Obaniin, jota voidaan pitää CalMacin keskussatamana: sieltä lähtee laivoja niin Southern Hebrides-, Inner Hebrides- kuin Outer Hebrides -liikennöintialueille. Koeajettuja aluksia olivat Isle of Arran, Caledonian Isles, Isle of Mull, Coruisk, sekä CalMacin edeltäjien laivastoissa liikennöinyt museoalus Waverley.
CalMacin lippujärjestelmä on teoriassa varsin yksinkertainen: yksisuuntainen lippu on voimassa koko päivän millä tahansa sen reitin lähdöistä, jolle se on myyty. Menopaluulippu on kuitenkin voimassa kuukauden myyntipäivästä, jälleen millä tahansa lähdöllä. Jotta matkustaminen ei olisi niin helppoa, joillain reiteistä vaaditaan ennakkovaraus. Reitistä riippuen lipun voi ostaa joko verkosta, satamasta, laivalta ja/tai puhelimitse. Lisäksi osalla linjoista CalMac toimii yhteistyössä Skotlannin rautatieyhtiö ScotRailin kanssa niin, että molemmilta osapuolilta voi ostaa sekä junassa että laivalla kelpaavan yhdistelmälipun.
Kaikki neljä alusta joilla matkustin ovat CalMacin “isoja aluksia”, joita on varustamon laivastossa yhteensä 14. Niiden yhdistävä tekijä ovat matkustajien käyttöön tarjottavat palvelut. Jokainen tarjoaa vähintään Coffee Cabin -kahvilan, useimmat myös Shop@CalMac-kaupan, Mariners-ravintolan ja Game On -pelihuoneen. Parhaiten varusteltuja ovat Caledonian Isles ja Isle of Mull: niiltä löytyy kaikkien edellä mainittujen lisäksi vielä The Still -baari.
Laivasta riippumatta Mariners-ravintola tarjoaa brittiläistä perusruokaa, jossa kaikkien annosten yhdistävä tekijä ovat ranskalaiset perunat – Caledonian Islesilla sain jopa lasagnea ranskalaisilla! Teoriassa ravintolat ovat itsepalvelutyyppisiä, mutta Britanniassa itsepalvelu tarkoittaa vähän eri asiaa kuin meillä: ruuat ovat kyllä buffet-linjastossa matkustajien ulottuvilla, mutta annokset pyydetään silti henkilökunnalta. Suomalaiseen itsepalveluun tottuneelle järjestely on häiritsevän tehoton; ruoka saataisiin jaettua nopeammin halukkaille ilman tarjoilijoiden päiden kolisemista yhteen tiskin takana. Vastaava pitkiin jonoihin johtava tehottomuus vaivasi myös laivojen kahviloita ja muita palveluita.
Vaikka muutamalta CalMacin laivalta löytyy baari, on matkustajan turha odottaa “ruotsinlaivoilta” tuttuja trubaduureja, tanssibändeistä puhumattakaan. CalMacin laivojen tarkoitus on kuljettaa ihmisiä ja rahtia paikasta toiseen; vaikka tarjolla on verrattain laajoja palveluita, lähtee varustamo siitä, että ihmiset tulevat laivoille nähdäkseen Skotlantia, eivät pitääkseen hauskaa laivalla. Vaikka laivat ovat kiinnostavia, ei Skotlantiin kannata pelkästään niiden takia lähteä (ellei ole todella asialleen omistautunut laivaharrastaja). Sen sijaan laivat antavat oivan lisänsä Skotlannin länsirannikon kiehtoviin saariin tutustumiseen.
Artikkelin kuva: Bruce Peter
Tiedot reiteistä ja laivojen palveluista perustuvat Go Explore -esitteen 2016 painokseen ja ovat saattaneet muuttua vuodelle 2017.
Caledonian MacBrayneä käsiteltiin myös Ulkomatalan numerossa 4/2012.