Kun verovapaa myynti loppui EU:n sisäisessä laiva- ja lentoliikenteessä 1.7.1999, Ahvenanmaan kautta ulkomaille kulkeville laivareiteille annettiin oikeus jatkaa verovapaata kauppaa myös tuon ajankohdan jälkeen. Ahvenanmaan lisäksi myös muilla EU:n alueilla on vastaavia poikkeuksia. Saksalle kuuluva Helgoland on yksi näistä alueista. Ulkomatalan toimittaja kävi hiljattain tutustumassa, miten tämän toisen taxfree-saaren laiva- ja ostosmatkailukulttuuri eroaa Ahvenanmaasta.
Helgolandin verovapauden historialla on paljon Ahvenanmaan poikkeuslupaa pidemmät juuret. Välillä saksalaisten ja välillä tanskalaisten hallussa olleesta saaresta tuli Ison-Britannian siirtomaa, kun nämä valtasivat saaren Tanskalta vuonna 1807. Napoleonin sodissa britit olivat joutuneet manner-Eurooppaa hallinneen Ranskan julistamaan kauppasaartoon, ja Helgolandista tehtiin kaupankäyntitukikohta, jonka kautta brittien tuotteita myytiin manner-Eurooppaan ohi ranskalaisten saarron. Tehtävän helpoittamiseksi, britit myönsivät saarelle tulli- ja verovapauden.
Sodan jälkeen saari menetti merkityksensä kauppasatamana, mutta jäi brittien hallinnoimana kehittymään matkailukohteeksi. 1800-luvun lopulla pienistä saksalaisvaltioista suureksi keisarikunnaksi yhdistynyt Saksa alkoi kuitenkin kokea kiusalliseksi sen, että rakenteilla olevan Kielin kanavan lähistöllä sijaitsi brittien siirtokunta. Britit taas kokivat nousevan Saksan kilpailijakseen merten takaisessa kolonialismissa. Syntyi kumpaakin hyödyttävä sopimus, jossa britit luovuttivat Helgolandin Saksalle, jonka korvauksena Saksa luopui intresseistään Itä-Afrikan Sansibariin. Lisäksi maat jakoivat etupiirejään myös muualla Afrikassa. Kolonialismille tyypillisesti alueiden asukkaiden mielipiteitä ei juuri suurvaltojen välisissä sopimuksissa kyselty. Pitääkseen helgolandilaiset tyytyväisenä omistajanvaihdoksessa, Saksa päätti kuitenkin jatkaa brittien Napoleonin sotien aikana myöntämää vero- ja tullivapautta. Tämä oikeus on säilynyt näihin päiviin asti.
1900-luvun alkupuoliskolla saaren sotilaallinen merkitys kasvoi, ja sitä varusteltiin ja linnoitettiin molempia maailmansotia varten. Toisen maailmansodan jälkeen saaren jälleen haltuunsa ottaneet britit tuhosivat lopulta saaren linnoitteet massiivisessa räjäytyksessä, jonka pelättiin räjäyttävän myös koko saaren mukanaan. Räjäytyksen synnyttämät vastalauseet johtivat saaren palautumiseen takaisin Saksalle vuonna 1952, ja siitä alkoi jälleen kehittyä rauhanomainen turistikohde, jolla oli poikkeuksellinen status ulkomaana vero- ja tullilainsäädännön silmin katsottuna. Näinä vuosikymmeninä laivamatkailu muuttui entistä suuremmaksi massaturismiksi, ja matkoille lähdettiin myös pelkkien verovapaiden ostoksien perässä. Helgolandin ohella lyhyitä verovapaita ostosmatkoja saksalaisille tarjosivat myös esimerkiksi Saksan ja Tanskan välillä tehdyt laivamatkat. Kaikki kuitenkin muuttui kesällä 1999, kun verovapaa myynti EU:n sisäisessä laivaliikenteessä lakkasi, jolloin Helgoland jäi taxfree-päiväreissujen viimeiseksi linnakkeeksi Pohjois-Saksan rannikoilla. Napoleonin sodista peritty etuoikeus verovapauteen, kun oli pitänyt saaren Saksan lisäksi myös EU:n veroalueen ulkopuolella.
Helgolandin laivaliikenne – kolmen kauppa
Saarelle pääsee laivalla useammasta Saksan rannikon kaupungista sekä Länsi- ja Pohjois-Friisien saarilta, suosituimpien satamien ollessa kuitenkin Cuxhaven, Büsum ja Hampuri. Matkustajista kilpailee kolme operaattoria, joita kaikkia voi luonnehtia enemmän tai vähemmän suuriksi konserneiksi. Markkinajohtaja on flensburgilainen FRS, joka on 2000-luvulla kasvanut globaaliksi lauttaliikenteen moniosaajaksi, joka operoi myös kansainvälistä lauttaliikennettä väleillä Saksa-Tanska, Ruotsi-Saksa ja Yhdysvallat-Kanada. Suomalaiset tuntevat yhtiön parhaiten sen 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa Helsinki-Tallinna liikenteessä kulkeneesta entisestä Nordic Jet Line tytäryhtiöstä sekä nykyisestä tytäryhtiöstä FRS Finlandista, joka operoi liikennettä muun muassa Vallisaareen ja Suomenlinnaan.
Yhtiön juuret ovat kuitenkin Saksan rannikkoliikenteessä sekä Saksan ja Tanskan rajaseutujen laivaliikenteessä, joka kuitenkin loppui taxfreen kadottua EU:n sisäisestä liikenteestä. Tätä nykyä FRS Helgoland tytäryhtiö onkin konsernin merkittävimpiä jäljellä olevia toimintoja Saksan rannikkoliikenteessä, ja alueen viimeinen reitti jolla taxfree-matkailu onnistuu vieläkin. Yhtiö operoi liikennettä reitillä Hampuri-Cuxhaven-Helgoland Halunder Jet katamaraanilla. Alus valmistui vuonna 2018 Austalin telakalta Filippiineiltä, jolloin se korvasi samannimisen norjalaisvalmisteisen katamaraanin, joka siirrettiin FRS:n Pohjois-Amerikan tytäryhtiön Seattle-Victoria reitille saaden nimen Victoria Clipper V.
Tutustumismatkani alkoi tällä kertaa FRS:n matkassa, jonka kyytiin nousin Hampurista. Halunder Jetillä on keskeinen laituripaikka Hampurissa, lähellä kaupungin turistikohteita, joka selittänee osansa yhtiön suosiosta Helgolandin liikenteessä. Vaikka alus onkin autokannettomaksi nopeaksi katamaraaniksi huomattavan suuri (Pituus 56 metriä, GT 1231 ja matkustajamäärä 690), ei se varsinaisesti säväytä matkustuskokemuksena. Tilaratkaisultaan se on kutakuinkin identtinen edeltäjänsä kanssa, jolla sattumoisin tulin matkustaneeksi viime vuonna Yhdysvalloista Kanadaan. Kummassakin aluksessa on kaksi lentokonepenkkien täyttämää matkustajakantta, joiden keulasta löytyy näköalaikkunat eteen. Ylempi etuosasto on kummassakin varattu ykkösluokalle. Perästä alhaalta löytyy aluksen pääkafeteria, ja ylemmältä kannelta täydentävät palvelupisteet. Helgolandin liikenteessä kuitenkaan näille ei välttämättä tarvitse asioida, vaan lentokonetyyliin henkilökunnan tarjoilupalvelun voi saada myös omalle istumapaikalle. Lentokonemaisuutta edustaa myös mahdollisuus jättää suuremmat matkatavarat säilytykseen aluksen ruumaan.
FRS:n merkittävin kilpailija Helgolandin liikenteessä on Cassen-Eils varustamo, joka kuuluu AG Ems konserniin. Kyseinen konserni toimii Helgolandin liikenteen ohella myös Borkumin saarella lähellä Hollannin rajaa, ollen mukana saaren lautta-, bussi-, juna- ja hotellibisneksessä. Samaan konserniin kuuluu myös Helgolandille ja Borkumille lentävä lentoyhtiö. Lisäksi AG Ems, kuten myös kilpailijansa FRS, operoi myös tuulivoimapuistojen huoltoaluksia. Helgolandin liikenteessä Cassen-Eilsin pääalus on Cuxhaven-Helgoland reitin matkustajalaiva Helgoland, jota käsittelen tarkemmin jutun loppupuolella. Täydentävänä aluksena toimii nopea katamaraani Nordlicht, joka tarjoaa lisäkapasiteettia Helgolandin liikenteeseen niin Cuxhavenin kuin myös Büsumin reiteillä. Helgolandin liikenteen lisäksi varustamo operoi myös muuta liikennettä Cuxhavenin lähiympäristössä.
Kolmas varustamo liikenteessä on Adler Schiffe -varustamo, joka operoi hyvin monenlaisella kalustolla reitti- ja risteilyliikenteessä lähes koko Saksan rannikolla Hampurin ja Puolan rajan välisellä alueella. Yhtiö liikennöi pienehköllä Adler Cat -pikakatamaraanilla Tanskan lähellä sijaitsevaan Nordstrandiin. Tämä reitti pysähtyy myös useilla Pohjois-Friisien saarilla, yhdistäen näiden saarien matkailumarkkinat Helgolandin kanssa. Adler on läheisessä yhteistyössä Cassen-Eilsin kanssa, ja näillä on kummankin 50%:sti omistama Adler-Eils varustamo, joka liikennöi Helgolandiin Hampurin pohjoispuolelta sijaitsevasta Büsumista sekä lännessä sijaitsevista Wilhelmshavenista ja Hooksielista. Kalustonaan yhteisyritys käyttää Büsumin reitin pääaluksena toimivaa Cassen-Eilsin matkustajalaiva Fair Ladyä sekä kummankin firman katamaraaneja Nordlichtiä ja Adler Jetiä.
Helgoland – kuin lentokentällä olisi
Ahvenanmaalla käyneen on helppo havaita erot kotoisen saarimaakuntamme ja Helgolandin taxfreematkailuiden välillä. Ahvenanmaan taxfee-myyntioikeus on vain laivaliikenteen tarpeisiin tehty keinotekoinen viritelmä, jossa taxfreemyynti on sallittua ainoastaan laivoilla, jotka ovat matkalla ulkomaille saarimaakunnan kautta. Näinollen verovapaita ostoksia ei voi tehdä esimerkiksi Ahvenanmaan saaristolautoilla tai Maarianhaminan kaupoissa. Helgolandin liikenteessä taas laivoilta ei matkamuistomyymälää kummempia kauppoja löydy, vaan taxfree-ostokset tehdään nimenomaan itse saarella. Helgoland on historiallisen tulli- ja verovapautensa ansiosta suurta lentokenttää muistuttava alue, jossa verovapaa kaupankäynti kukoistaa useissa eri myymälöissä. Ostoksia saa tehdä yli neljään sataan euroon saakka ennen kuin niistä pitää tehdä ilmoitus saaren omaan tulliin, saarelta poistuessa.
Saari on valtava merestä kohoava hiekkakivikukkula, jonka asutus on keskittynyt saaren eteläosaan. Kukkulan juurella sijaitseva Unterland on erityisesti taxfree-matkailuun keskittynyt alue. ”Ostosmailiksi” kutsutulta pääkadulta löytyy useampi alkoholiin, makeisiin ja tupakkatuotteisiin erikoistunut yritys. Koska Saksassa alkoholin verotus on Suomea huomattavasti matalampaa, on taxfree-kauppojen alkoholimyynti keskittynyt muutoinkin matalasti verotettujen olutlaatikoiden sijasta enemmänkin väkeviin juomiin. Lisäksi esimerkiksi muoti- ja ylellisyystuotteet näyttelevät suurempaa roolia taxfree-matkailussa Ruotsinlaivojen kaljaralliin verrattuna. Kukkulan huipulla sijaitsevalle Oberlandille pääsee Unterlandista joko portaita pitkin tai maksullisella hissillä. Täällä rakennuskanta painottuu enemmän asuinrakennuksiin, mutta myös täältä löytyy kauppoja ostosmatkailijoiden iloksi, joukossa myös suomalaisiin sisustusesineisiin erikoistunut kauppa.
Oberlandista lähtee myös saaren kiertävä polku, joka vie katsomaan saaren pohjoiskärjen kuuluisaa Lange Anna kivipylvästä ja sen ympäristössä pesiviä tuhansia suulia. Polulta avautuu myös upeat näkymät viereiselle Dünen asumattomalle hiekkasärkälle, jossa sijaitsee Helgolandin lentokenttä. Särkälle kuljetaan risteilyalusten tenderiä muistuttavalla aluksella. Aiemmin myös osa saareen liikennöivistä aluksista jäi ankkuriin Helgolandin edustalle, jolloin näitä aluksia myös käytettiin tenderinä aluksilta saarelle siirtymiseen. Nykyisin kuitenkin kaikki Helgolandin matkustaja-alukset mahtuvat saaren satamaan. Valitettavasti aika ei riittänyt tällä kertaa Düneen tutustumiseen, sillä maissaoloaika Helgolandin päiväristeilyillä jää melko lyhyeksi. Pidempään oleskeluun saari tarjoaa kuitenkin useita eri hotelleja.
M/s Helgolandilla takaisin mantereelle
Helgolandin laivaliikenteen historia tuntee nykyisien kolmen varustamon lisäksi myös monia jo kadonneita varustamoita. Vaikka varustamot ovat vaihtuneet, on liikenteen eräänlaisena lippulaivana viime vuosikymmeninä toiminut lähes aina jonkun varustamon Helgoland nimellä kulkeva seebäderschiff -tyyppinen matkustajalaiva. Kyseinen alustyyppi kääntyy vähän huonosti suomen kielelle, mutta näitä aluksia voisi luonnehtia autokannettomiksi versioiksi 60- ja 70-lukujen autolautoista, ja niitä käytetään Saksan lomarannikkojen laivaliikenteessä. Suomalaisille tämä alustyyppi tuli tutuksi 60- ja 70-luvuilla, kun Stena Line yritti pääsyä Suomen markkinoille ”Jätten Finn” (m/s Helgoland, myöhemmin myös nimellä Stena Finlandica) ja ”Jätten Finn”/”Mac Finn” (m/s Wappen) markkinointinimillä tunnetuilla seebäderschiffeillä. Liikenne ei ottanut tuulta alleen, ja alukset päätyivät takaisin Saksan rannikolle. Vanhemman polven laivamatkaajien mieleen ne jäivät etenkin siitä, että laivoilla otettiin outoja lisämaksuja esimerkiksi vessoissa.
Paluumatkan Helgolandista Cuxhaveniin tein Cassen-Eils varustamon Helgolandilla, joka on tuorein tätä nimeä kantava seebäderschiff -tyyppinen alus tässä liikenteessä. Valmistuessaan vuonna 2015, se oli Saksan historian ensimmäinen LNG-käyttöinen uudisrakenne. Saksalaisen Fassmer telakan puolalaisen Hullkon telakan tekemään runkoon valmistama alus omaa myös suomalaista kädenjälkeä. Alus saa voimansa kahdesta Wärtsilän 9L20DF (dual fuel) moottorista, ja siinä on Wärtsilän LNGPac kaasunkäsittelyjärjestelmä. Tekniikan lisäksi futuristisuutta edustaa myös laivan matkustajakansien läpi kulkeva näköalahissi, mikä on aika erikoinen yksityiskohta tämän kokoluokan (Pituus 82,57 metriä, GT 2256) matkustajalaivassa.
Muuta futuristista aluksessa ei sitten olekaan, vaan alus on ulkomuodoltaan hämmästyttävän samankaltainen kuin Stenan 1960-luvulla Suomen liikenteeseen rahtaamat seebäderschiffit tai Cassen-Eilsin jo 1970-luvulla valmistunut Fair Lady. Aluksen palveluihin tutustuminen paljastaa myös sen, mistä Stena on aikoinaan keksinyt rahastaa vessamaksuja omilla Suomen liikenteen seebädereillään. Myös tältä alukselta löytyy yhä vessamaksu. Lisämaksua peritään myös aurinkokannen aurinkotuoleista sekä alemman matkustajakannen istumalooseista, jotka tosin saattaisivatkin olla tarpeellinen investointi niillä reissuilla, jolloin laivassa on täysi 1060:n matkustajan poka kyydissä.
Lisämaksuista huolimatta alus on kuitenkin positiivinen yllätys. Matkustajille avoimia kansia löytyy yhteensä neljä. Niistä alimman etuosasta löytyy istumalounge, ja perästä pieni kahvila sekä aiemmin mainitut vessat sekä istumaloosit. Kantta ylempää löytyy puolestaan niin ikään istumalounge edestä, mutta peräosasta löytyy puolestaan ravintola ja baari josta on kulku myös perän aurinkokannelle. Kolmas kansi on puolestaan kokonaisuudessaan aurinkokantta, ja neljännellä sijaitsee aluksen valekorsteeniin sijoitettu näköalabaari sekä maksullisten aurinkotuolien käyttäjille varattu aurinkokansi. Autolauttamaisesta olemuksestaan huolimatta, aluksesta ei löydy autokantta, vaan rahti sekä isoimmat matkatavarat kulkevat aluksen keularuuman konteissa, jotka lastataan ja puretaan aluksen omilla nostureilla. Kahden ja puolen tunnin merimatka Helgolandista Cuxhaveniin sujuikin tällä aluksella lopulta hyvinkin joutuisasti, ja voin lämpimästi suositella alusta Halunder Jetiä parempana vaihtoehtona niille, jotka aikeissa lähteä kokemaan ”Saksan Ahvenanmaan”.
Loppuyhteenvetona voisi vielä todeta, että Helgolandiin ja Ahvenanmaan laivamatkailun merkittävin ero tulee oikeastaan siinä, että Ahvenanmaalle mentäessä laiva on usein itse matkakohde ja viihteen tarjoaja, ja määränpää lähinnä taxfree-myynnin mahdollistava kiertotie. Helgolandissa taas matkailija lähtee kokemaan uniikin lomasaaren palvelut ja sen kauppakadun taxfree-myymälöineen. Laivat sen sijaan ovat ensisijaisesti kulkuvälineitä tähän saksalaiseen ostosparatiisiin.