Serenaadien tahdittamana Helsingistä Tukholmaan - Eero Vaskosen mietteitä Silja Serenadesta

JUTTU EERO VASKONEN, KUVA LASSI LIIKANEN

Silja Serenade, tuo maailman ensimmäinen laiva missä on Promenade, valmistui vuonna 1990. Silja Serenadea on remontoitu muutaman kerran ja on hyvässä kunnossa edelleenkin. Promenaden takia Silja Serenade ja Silja Symphony ovat muista poikkeavia laivoja nykyaikanakin Itämerellä. Silja Serenadelle on aina mukava mennä, kun ovesta astuu suoraan suurelle ja valoisalle kävelykadulle.

Kattoikkunoista tulee mukavasti valoa ja seinien vaaleat pinnat luovat avaruutta. Sisällä laivassa ei voisi kunnolla uskoa että tämä on jo yli 18 vuotta vanha alus, joka on koko ikänsä ajanut Suomen ja Ruotsin välillä. Aurinkokannet ovat hyvät ja laivan pääsee hyvin kiertämään ympäri. Itse pidän Silja Serenadesta edellä mainittujen seikkojen takia, mutta huonoja puolialaivassa ovat esimerkiksi se, kun ulos on aika huonot näkymät sisätiloista.



- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muistoni Finnjetistä

JUTTU SAMI KOSKI, KUVA MATHIAS SAKEN

Ensimmäisen matkani Finnjetillä tein 14 vuotta sitten ja viimeisimmän kesällä 2005. Tähän väliin mahtuu monta mukavaa matkaa. Laiva tuntui jo ensimmäisellä matkalla jotenkin erilaiselta, tunnelmakin oli keskieurooppalainen, vaikka risteiltiin vaan Suomenlahdella.

Melkein kaikki Finnjetillä tekemäni matkat ovat olleet Helsingistä lähteviä lyhytristeilyjä, 24 tunniksi merelle, Muugaan ja Tallinnaan. Onneksi tuli koettua myös Tallinna – Rostock – Tallinna – risteilykin.

Muistan jo ensimmäisellä matkallani ihailleeni portaikossa ollutta ”suomalaisia kuvia” taideteosta, joka nykyään on Kotkassa Merikeskus Vellamossa. Mieleeni jäivät myös laivan käytävillä olleet taideteokset, joissa kädet muodostavat laivan, nämä taulut taas ovat nykyään esillä Tallink Silja Oy:n Espoon konttorin aulassa.

Muistissa on vielä Muugan sataman järjestelyt. Maihinnousu satamassa tapahtui 2.kannen kautta. Laivasta käveltiin katettua ”laituria” pitkin terminaaliproomuun, jossa oli passintarkastus. Terminaalin edessä odottivat linja-autot, jotka kuljettivat matkustajat Tallinnan keskustaan tai silloin suomalaisten suosiossa olleelle Mustanmäen torille.

Tallinnan risteilyiltä mieleen jäivät eniten, jos Tallinnan passintarkastusta ei lasketa, hyvä ruoka, mukava henkilökunta ja vauhdikas meno laivalla.

Mutta kaikista mieleenpainuvin kokemus oli viimeinen risteilyni Finnjetillä. Laivahan oli vuotta aiemmin uudistettu täysin Raumalla, uutta Pietari – Tallinna – Rostock -reittiä varten, henkilökuntakin oli vaihdettu kansainväliseen ja Suomesta muistutti ainoastaan laivan nimi, varustamo ja suomen lippu laivan perässä.

Laiva kiilteli uutuuttaan ja melkein kaikki oli remontoitu viimeisen päälle. Finnjet muistutti sisustukseltaan hieman luksusristeilijä Silja Operaa. Matkan aikana tuli huomattua kuinka antaumuksella laivan henkilökunta piti huolta sisätilojen siisteydestä, matkustajia unohtamatta – Finnjet oli mielestäni paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin sillä matkustaessani.

Silja satsasi vuoden 2004 remonttiin 15 miljoonaa euroa ja neljä vuotta myöhemmin Finnjet myytiin romutettavaksi 6,5 miljoonalla eurolla. Surullinen kohtalo vain vähän yli kolmekymppiselle laivalle, joka oli edelläkävijä monen asian suhteen.