Viking Glory on tavallaan samanlainen kuin yhdeksän vuotta sitten valmistunut Grace, mutta toisaalta hyvin erilainen. Sisustus on ruotsalaisen toimiston suunnittelemaa ”Industrial Lookia”, josta joko pitää tai sitten ei.
Keskilaivassa on kahden kannen kokoinen torialue, jonka väritys, muotokieli ja yksityiskohdat tuovat mieleen vuonna 1989 valmistuneen Cinderellan. Ympärillä on pieniä kojuja, joista saa kahvilatuotteita ja ruokaa. Seinät ovat laivan kummallakin kyljellä lasia, eli aurinkoa ja merimaisemia riittää. Torialue sinänsä vaikuttaa toimivalta, mutta se tuo myös vahvasti mieleen Tallinkin Megastarin.
Ylimmällä kannella keulassa on á la Carte -ravintola, joka tosin on paljon pienempi ja omaan silmääni vähemmän tyylikäs kuin Gracessa. Kävin siellä premium-aamiaisella, joka ei mennyt ihan putkeen – kahvi oli laihaa, kuohuviiniä unohdettiin tarjota, crème fraîche loppui kesken ja pieniä veitsiä ei löytynyt mistään. Mutta ammattitaitoinen henkilökunta teki parhaansa ja improvisoi minkä pystyi. Gracellä vastaava aamiainen on tähän asti ollut parempi, vaikka valikoima identtinen onkin. Kenties Gloryn keittiö ei ole vielä ihan täydessä iskussa.
Ravintolan vieressä on Spa, josta on mukava näkymä menosuuntaan. Saunat olivat hienot ja oikeasti kuumat, mutta altaat turhan kylmät. Henkilökunta oli koko aamun yrittänyt saada niitä lämpiämään enemmän, mutta tietokoneet olivat päättäneet toisin. Tila oli kuitenkin hieno ja hintansa arvoinen.
Ulkokannet eivät vielä olleet aktiivikäytössä, mutta sinne tulee itämeren ensimmäinen ulkoilmaravintola. Laivan perässä on hieno viihdekeskus Vista Lounge & Vista Room, ja tämä tila todella toimi sekä aamuauringossa että illalla tukholman saaristossa. Sisustus tuo mieleen Holland America -varustamon 50-luvun valtamerihöyryn s/s Rotterdamin ja sieltä erityisesti turisti- ja ykkösluokan päiväsalongit. Hieno harppaus Vikingiltä, nousevat tällä tilalla kansainvälisestikin salonkikelpoisten varustamojen luokkaan.
Söin lounaaksi lohikeiton, joka oli todella hyvää. Sitä tosin joutui odottamaan todella pitkään, koska osa bongeista kuukemma katoaa matkalla kassakoneesta keittiöön – tai sitten tietokoneet ovat alkaneet ottaa kantaa siihen, keiden matkustajien tulisi laihduttaa. Kävin illalla syömässä buffetissa, ja ruoka oli todella hyvää. Vaikka valikoima on sama kuin Gracella, kokonaisuus oli maukkaampi. Tila oli kaunis ja toimiva, vaikka olikin jonkinlainen outo yhdistelmä sitä 1950-luvun Rotterdamia ja Megastaria.
Vista Room heräsi henkiin auringon laskettua. Lavalle nousi neljän nuoren rytmiryhmä, joka esitti varsin vaikuttavan ja mukaansa tempaavan konsertin. Äänentoisto oli upea, aivan samaa luokkaa kuin vaikkapa Royal Caribbeanin laivojen teattereissa. Vista Room tulee olemaan menestys, ja siellä nähdään varmasti vielä monia upeita esityksiä ja kuullaan hienoja konsertteja.
Kiertelin illalla ottamassa kuvia laivasta, ja aloin tajuta ongelman, jonka Glory todennäköisesti jossain vaiheessa kohtaa: sisustus on kaikissa tiloissa liian samanlainen. Sama värimaailma, samat muodot ja runsas kultavärin tai messingin käyttö alkoi jo hiukan kyllästyttää. Sisustuksessa on kuitenkin hauska yksityiskohta. Hyttikäytävien matot, jotka Gracella jäljittelivät kivikossa kulkevia rantalaitureita, ovat täällä sinisiä aaltoja. Aaltokuvioita tai kenties laivan vanavesikuvioita on useita, ja aina kun kuvio vaihtuu, matossa on pieni Glory, joka ikään kuin on jättänyt vanaveden jälkeensä. Kuka ikinä tämän onkaan keksinyt, on keksinyt todella toimivan idean!
Hytti on ollut miellyttävän lämmin ja ilmastointi äänetön. Ja aivan mahtavana uudistuksena valokatkaisijat eivät enää hohda ikuista, oranssia valoa! Itämerelle on siis vihdoin saapunut laiva, jolle ei tarvitse ottaa mustaa roudausteippiä mukaan, jos haluaa nukkua pimeässä. Azipodit työnsivät läpi yön laivaa eteenpäin tasaisesti ja tärinättömästi. Jos naapurihyttiin ei satu kunnon hyttibileitä tai perheriitaa, ei Gloryllä mikään häiritse hyviä yöunia. Oli mukavaa päästä nukkumaan hyttiin, jossa kaikki tuoksui uudelta ja jossa ei ollut tahran tahraa tai mitään rikki.
Pieniä lastentauteja on havaittavissa, mutta henkilökunta on aika hyvin onnistunut ne kiertämään. Hauskin lapsus on ehkä Vista Loungen pyöreä baari ja sen sulkeminen. Se nimittäin suljetaan niin, että baaritiskin katto lasketaan alas peittämään koko baaritiski. Katto laskeutuu kuitenkin niin alas, että se kuulemma murskaa samalla kaikki katon lasikoukkuissa olevat drinkkilasit… Muuten taas koukut on joka baarissa asennettu niin järjettömän korkealle, etteivät edes pitkät baarimikot meinaa niihin ylettää. Samoin saunoissa laudekorkeus oli sen verran hulppea, etteivät lyhyimmät matkustajat meinanneet onnistuneet niille kiipeämään. Muilta osin kiinalaisen telakan kädenjälki on kyllä tarkkaa ja moitteetonta.
Jo tässä vaiheessa on selvää, ettei kilpailijalla ole Turku-Tukholma-reitillä enää mitään saumaa menestyä. Glory & Grace vaan on niin kova parivaljakko, ettei sitä vastaan voi kilpailla enää edes alennuslipuilla. Toivottavasti Vikingin Helsinki–Tukholma-reitille saataisiin myös pian jotain uutta, kun alkavat Amorella ja Gabriella, nuo söpösti rupsahtaneet reppanat, olemaan jo aika lailla elämänsä ehtoopuolella.
Tutustumme Viking Gloryyn, sen sisätiloihin, rakentamiseen ja tekniikkaan tarkemmin Ulkomatalan seuraavassa numerossa, jonka ilmestyy 20.3.2022.