Crystal Symphony Välimerellä

Luksusvarustamo Crystal Cruises on ollut viime aikoina paljon uutisissa aggressiivisten laajentumishankkeidensa ansiosta. Tässä artikkelissa tutustumme sekä risteilyyn Crystal Symphonyllä että aluksella tänä syksynä toteutettaviin laajoihin uudistuksiin.

Toukokuussa 2016 minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua matkanjärjestäjille ja lehdistölle tarkoitetulle gaalaristeilylle Crystal Symphonyllä Cruise Business Review -lehden (www.cruisebusiness.com) edustajana. Risteilystä suunniteltua matkakertomusta oli vaikea mahduttaa Ulkomatalan julkaisuaikatauluun, mutta nyt se on korkea aika julkaista: vuonna 1995 Turusta valmistunut Crystal Symphony nimittäin suuntaa tänä syksynä telakalle, jossa laivan matkustajatiloihin tehdään suuria muutoksia. Niinpä tässä artikkelissa esittelen varsinaisen matkakertomuksen lisäksi myös laivan tulevat uudistukset.

Laivaannousu ja hytit

Risteily, jolle osallistuin, oli osa 12 yön Goddesses & Gladiators (jumalattaret ja gladiaattorit) -risteilyä Piraeuksesta Civitavecchiaan. Minä ja muut gaalaristeilyn osallistujat kuitenkin liityimme mukaan vasta matkan puolivälissä Ateenan eteläpuolella sijaitsevassa Náfplion satamakaupungissa. Ensitapaamiseni Crystal Cruisesin henkilökunnan kanssa oli kuitenkin Ateenan lentokentällä, jossa varustamon edustaja odotti minua ja muita risteilyn osallistujia kansainvälisen alueen ulkopuolella ja muun muassa kantoi matkalaukkuni laivalle vievään bussiin puolestani. Lentokentällä odottava henkilökunta ja kuljetus kentältä laivalle on tosin normaalisti lisämaksullinen palvelu.

Puuduttavan pitkä bussimatka toi meidät Náfplioon, jossa Crystal Symphony odotti poikkeuksellisesti redillä sataman ulkopuolella – kaupungissa kun järjestettiin juuri tuolloin regatta, johon osallistuvat veneet täyttivät risteilylaivojen normaalisti käyttämän laiturin. Veneillä tehdystä loppumatkasta huolimatta laivaannousu oli sujuvaa, ja viimeiset muodollisuudet sai suorittaa Crystal Plaza -atriumissa shampanjalasi kädessä.

Hyttini paljastui kahdeksannella kannella sijaitsevaksi B1-luokan (hyttiluokkia on risteilylaivojen mukaan peräti 13) parvekehytiksi. Varusteluna 23 neliön hytissä oli parisängyn lisäksi muun muassa kylpyamme, sohva ja sohvapöytä, kirjoituspöytä, televisio DVD-soittimineen sekä hintaan kuuluva minibaari. Crystal Symphony perustuu Helsingin telakalla 1980-luvulla kehitettyyn All Outside Ship -konseptiin, joten siinä ei ole lainkaan sisähyttejä (matkustajille). Parvekehyttien lisäksi tarjolla on 19 neliön ikkunahyttejä (käytännössä nämä ovat parveketta lukuun ottamatta samanlaisia kuin omani); ylin hyttikansi on puolestaan kokonaan omistettu penthouse-sviiteille, joiden koko vaihtelee 34:stä peräti 91 neliömetriin. Sviittimatkustajat saavat nauttia muun muassa henkilökohtaisen hovimestarin palveluista.

Ensi syksynä tehtävissä uudistuksissa yhdeksännen kannen osa puretaan ja korvataan 40 uudella sviitillä. Tämä onkin tarpeellista, jos Crystal aikoo pysyä luksus-segmentin aallonharjalla; vaikka oma hyttini oli tilava, viihtyisä ja hyvin varusteltu, ei se varsinaisesti eronnut hytistä, jossa matkustin Holland America Linen Rotterdamilla samoilla vesillä vuonna 2013 (matkakertomus tuosta reissusta löytyy Ulkomatalan numerosta 1/2014) – eikä Holland America Line todellakaan ole luksus-markkinasegmentin varustamo.

Ensimmäinen ilta laivalla

Saatuani laukkuni purettua oli aika suunnata pelastusharjoitukseen, minkä jälkeen laivan lähtöaika alkoi lähestyä. Koska olin pärjännyt koko päivän vain lentokoneruualla, alkoi minulla olla jo kiljuva nälkä. Kun vielä vilkaisu gaalan ohjelmaan paljasti illalliseni olevan vasta myöhemmässä 20:30 kattauksessa, päätin etsiä myöhäistä lounasta. Vaihtoehdot tosin paljastuivat rajoitetuiksi: varsinaista lounasta oli tarjottu vain 1½ tunnin ajan keskipäivällä, ja tässä vaiheessa auki olivat vain jäätelöbaari, pikkupurtavaa tarjoava The Bistro -kahvila ja aurinkokannella sijaitseva Trident Grill.

Grilli oli siis valintani, mutta on sanottava, ettei ensikokemukseni Crystal Cruisesin ruuasta ollut mairitteleva: tilaamani kalahampurilainen oli kuivakka – lukuun ottamatta lohifilepihviä, joka oli raaka. Erityisen ironiseksi tämän teki se, että varustamo ilmoitti hygieniasyistä tarjoavansa vain läpikypsennettyä kalaa. No, purilainen piti kuitenkin nälkää illalliseen asti. Trident Grillin istuma-alue avattavan lasikaton alla kannella 11 on yksi tiloista, jotka tulevat muuttumaan syksyllä; sekä nykyinen grilli että jäätelöbaari jäävät paikoilleen, mutta saavat rinnalleen uuden, kiinalaista ruokaa tarjoilevan Silk-ravintolan.

Mahdollisuuteni osallistua laivan normaaliin ohjelmaan olivat jonkin verran rajalliset, sillä minulle ja muille gaalan osallistujille oli sekä päivisin että iltaisin järjestettynä erikoisohjelmaa. Ensimmäisenä iltana tämä oli cocktailtilaisuus komentosillan yläpuolella sijaitsevassa Palm Court -näköalabaarissa, jossa ystävystyin nopeasti muiden paikalla olleiden toimittajien kanssa. Mielenkiintoinen ilmiö baarissa oli drinkkilistojen puute – ajatuksena ilmeisesti on, että matkustaja voi tilata juuri sitä mitä haluaa. Alkoholista piittaamattomana tämä aiheutti minulle kuitenkin päänvaivaa, sillä alkoholittomien juomavaihtoehtojen kysely tarjoilijalta meluisassa baarissa ei ollut houkutteleva tehtävä. Ratkaisin ongelman tilaamalla omenamehua, josta tulikin suosikkijuomani matkan ajaksi.

Illallisen nautimme laivan pääravintola Crystal Dining Roomissa ja on pakko sanoa, että en muista ruuan osalta illallisesta juuri mitään. Tarjottu ruoka ei ollut missään nimessä huonoa mutta ei myöskään niin hyvää, että siitä olisi jäänyt tarkempi muistijälki. Crystal Dining Room on myös yksi tiloista, jotka muuttuvat syksyllä; ravintola saa uuden nimen Waterside, uuden sisustuksen ja samalla (laivan matkustajamäärän laskiessa nykyisestä 922:sta 848:aan) kahden kattauksen järjestelmästä siirrytään avoimeen kattaukseen.

Illallisen jälkeen ei varsinaisesti ollut aikaa tutustua tarkemmin laivan viihdetarjontaan, sillä gaalaristeilyn osallistujille tarkoitettu, koko päivän kestävä Crystalin nykyisten ja tulevien tuotteiden esittelytilaisuus alkoi aamulla laivan Galaxy Lounge -teatterissa jo puoli yhdeksältä.

Silkkitie Kreikassa

Herääminen ajoissa osoittautui pitkän päivän jälkeen liian suureksi haasteeksi ja laahustin esittelytilaisuuteen kellon lähennellessä kymmentä. Koska tilaisuus ei ollut tavallisille matkustajille tarkoitettu (ja tämän artikkelin pituus olisi hyvä pitää järkevissä rajoissa), en referoi sitä tässä laajemmin. Mielenkiintoinen oli kuitenkin tieto Crystalin ensimmäisen risteilyjahdin Crystal Esprit’n saavuttamasta suuresta suosiosta; sen valossa ei ole mikään ihme, että varustamo myöhemmin muutti uudisrakennesuunnitelmansa kolmesta suuresta laivasta ja yhdestä risteilyjahdista kolmeksi jahdiksi ja vain yhdeksi suureksi laivaksi.

Edellisen päivän tapaan varsinaista lounasta tarjottiin vain Crystal Dining Roomissa ja Lido Café -buffetissa vain lyhyen aikaa, mutta itse sain kunnian osallistua eniten myyneille matkanjärjestäjille tarkoitettuun erikoislounaaseen laivan toisessa erikoisravintolassa Silk Roadissa. Kuulun japanilaiskokki Nobuyuki Matsuhisan eli Nobun suunnitteleman ravintola oli selvästi laivan paras; tarjolla olleet japanilais-perulais-eurooppalaisen fuusiokeittiön antimet olivat todella maukkaita, joskaan sushi ei aivan yltänyt aidon japanilaisen sushin tasolle. Ainoa asia, joka minua Silk Roadissa häiritsi, oli ravintolan nimi, sillä laivan oma henkilökuntakin kutsui ravintolaa yksinkertaisesti nimellä Nobu’s. Silk Road -nimi jääkin historiaan syksyn uudistuksissa, kun sen korvaa Nobun uusi ravintola Umi Uma (nimi tarkoittaa japaniksi Crystal Cruisesin logossakin esiintyvää merihevosta).

Lounaan jälkeen esittelytilaisuus jatkui Galaxy Loungessa; kun loppua kohden aihe vaihtui pelkästään siihen, miten myydä matkoja potentiaalisille asiakkaille, päätin poistua paikalta etuajassa ja suunnata komean auringonpaisteen houkuttelemana päivän käyntikohteeseemme, Kefalonian saaren pääkaupunkiin Argostoliin. Liikaa aikaa kaupunkiin tutustumiselle ei ollut, mutta mukaan tarttuivat sentään artikkelin alussakin käytetyt varsin komeat kuvat Crystal Symphonystä satamassa. Sää oli myös sen verran lämmin, että nautin laivan lähdöstä omalla parvekkeellani minibaarin antimista nauttien.

Iltaohjelma gaalan osallistujille vastasi edellistä iltaa: ensin cocktailtilaisuus Palm Courtissa, sitten illallinen Crystal Dining Roomissa. Tätä olisi vielä seurannut musiikkiesitys Palm Courtissa, mutta sen sijaan vetäydyin jälleen ajoissa yöpuulle, sillä seuraavana aamuna oli vuorossa ohjelmanumero josta en halunnut myöhästyä.

Crystal Luxury Air

Ennen risteilyn alkua minulle ja muille lehdistön edustajille tarjottiin mahdollisuutta käydä hiukan erikoisemmalla retkellä risteilyn aikana: matkalla Crystalin omalla lentokoneella Bremerhaveniin, jossa aloitettaisiin Crystalin ensimmäisen uuden jokiristeilijän rakennustyöt, ja sen jälkeen Wismariin, jossa puolestaan rakennettaisiin varustamon uudet meriristeilijät. Tämä oli tarjous, josta en todellakaan halunnut kieltäytyä, vaikka yhteensä kahden päivän mittainen Saksan-ekskursio jättikin ajan Crystal Symphonyllä varsin lyhyeksi. Saksan-kierros liittyi lähinnä Crystalin tulevaisuudensuunnitelmiin (joista kerroimme laajemmin Ulkomatalan numerossa 4/2015), enkä aio kertoa niistä tässä sen enempää. Sen sijaan Crystal Luxury Air -brändillä markkinoidut varustamon omat lentokoneet ovat palvelu, jonka matkustajat voivat ostaa, joten aion kertoa siitä muutamalla sanalla.

En itse erityisesti pidä lentämisestä; minulle se on enemmänkin välttämätön paha, joka on kestettävä, jotta pääsisi mielenkiintoisiin paikkoihin. Crystalin oma lentokone, johon nousimme aikaisin aamulla Italian Crotonen lentokentällä, sai minut lähes muuttamaan mieleni. Koneeseen noustessa ei ollut mitään käsittämättömiä rajoituksia nesteiden tuomisesta mukaan, jalka- ja muutakin tilaa oli kerrankin tarpeeksi, palvelu pelasi ja maukas ruoka tehtiin tilauksesta. Ensimmäistä kertaa elämässäni lento tuntui liian lyhyeltä kun saavuimme noin tunti Crotonesta lähtemisen jälkeen Bremerhaveniin.

Crystalin Bombardier Global Express XRS -koneessa on vain yksi vika: 12-paikkaisen koneen vuokra on 8 000 dollaria tunnilta (joka veloitetaan sekä meno- että paluumatkalta riippumatta siitä, käytetäänkö molemmat). Toisaalta oma kone on juuri sellaista palvelua, jota Crystalin tavoittelemat superrikkaat matkustajat arvostavat. En kuitenkaan usko, että itselläni tulee koskaan olemaan varaa koneella matkustaa.

Taas laivalla

Saksan-kierroksemme jälkeen palasimme laivalle Italian Sorrentossa. Kuten muutamaa päivää aiemmin Náfpliossa, minulla – kuten muillakaan mukana olleilla – ei ollut pitkän matkustamisen jälkeen energiaa tutustua Sorrentoon, vaikka jyrkän kallion päällä kohoava kaupunki olisi ehdottomasti ollut näkemisen arvoinen muutenkin kuin bussin ikkunasta. Koska saavuimme laivalle (taas) lounasajan jo mentyä, suuntasimme joukolla Trident Grilliin. Tällä kertaa tilasin suosiolla purilaiseni lihalla, mikä olikin selvästi aiemmin kokeilemaani kalaa parempi ratkaisu.

Iltamme Sorrentossa oli gaalaristeilyn viimeinen virallinen osuus, ja valtaosa sen osallistujista poistui laivalta jo seuraavana aamuna sen saapuessa Civitavecchiaan. Itse olin pyytänyt ylimääräistä päivää laivalla (sillä Crystal Symphony vietti yön Rooman satamakaupungissa ja varsinainen Goddesses & Gladiators -risteily loppui vasta toisena aamuna siellä), joten minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua laivan iltaelämään laajemmin. Illallisen nautin Silk Roadissa, jossa ruoka oli jälleen erinomaista (joskin pieni miinus pitää antaa sakesta, joka ei ollut ehkä ihan niin hyvää kuin olisin odottanut japanilaisen kokin luksusristeilijällä ylläpitämältä ravintolalta). Pitkäksi venyneen illallisen jälkeen totesin, että olisi kuitenkin järkevintä suunnata nukkumaan; aikaiset aamut ja pitkät päivät olivat tehneet tehtävänsä.

Spa, Prego ja buffet

Risteilyn viimeisenä päivänä minulla olisi ollut viimein mahdollisuus tutustua Crystal Cruisesin retkitarjontaan (monista muista luksusvarustamoista poiketen retket maissa eivät kuulu matkan hintaan), mutta kun Crystal Cruisesin pressipäällikkö Paul Garcia järjesti minulle mahdollisuuden kiertää yhdessä varustamon edustajan kanssa kuvaamassa laivan julkiset tilat, päätin sen sijaan suosiolla pysyä laivalla koko päivän. Ensimmäinen ja ainoa varsinainen oma päiväni laivalla alkoi siten hytissä kaikessa rauhassa nautitulla aamiaisella ja aurinkokannella rentoutumisella, kunnes tuli aika lähteä sovitusti kiertämään laivaa.

Oppaani Jaque Brownin kanssa kiersimme laivalla kameran kanssa, ja kaikki tämän jutun yhteydessä olevat kuvat laivasta nykyasussaan ovatkin tuolta kierrokselta. Mukaan mahtui myös paljon tiloja, joissa minulla ei muuten ollut aikaa tai mahdollisuutta käydä. Erityisesti mieleeni jäivät tyylikäs Hollywood Theatre -elokuvateatteri sekä Starlight Club -yökerho – jälkimmäinen tosin päinvastaisesta syystä, sillä se toi sisustusta ja nimeä myöten mieleen 80-luvun Itämeren autolautan vastaavan tilan (mikä ei Turun telakan tuotteelle ole välttämättä mikään ihme). Starlight Club onkin yksi niistä tiloista, jotka saavat syksyllä uuden ilmeen. Kokonaisuutena Crystal Symphonyn sisustus oli ehkä minun makuuni vähän turhankin hillitty ja väritön; ehdoton suosikkini sisustuksen puolesta olivat lasten leikkihuone ja teini-ikäisten huone kannella 11, joissa oli uskallettu käyttää värejä paljon enemmän kuin aikuisille suunnatuissa tiloissa.

Gaalaristeilyn osallistujana olin saanut Crystal Cruisesilta mehevän summan käyttörahaa laivalle – jota minulla ei kuitenkaan ollut vielä ollut juurikaan mahdollisuutta käyttää. Niinpä päätin viimeisen päivän kunniaksi suunnata laivan ylimmällä kannella sijaitsevalle spa-osastolle ja ostin tunnin hieronnan. On pakko myöntää, etten olisi ikinä maksanut 150 euron hintaa, jos kyse olisi ollut omista rahoistani, mutta yhtä kaikki rentouttava hieronta osui juuri oikeaan paikkaan. Parempaa kuin hieronta oli spa-osaston perästä löytynyt sauna, jossa varustamo oli selvästi luottanut suomalaiseen osaamiseen, sillä lämpömittaria myöten tila oli kuin suoraan kotosuomesta. Vaikka lämpötila oli pienelle sähkösaunalle omaan makuuni hiukan liian korkea (tasan 200 fahrenheitia eli noin 93 celsiusastetta), päädyin viettämään saunassa useamman tunnin. Ja mikäs siinä, kun pukuhuoneessa oli vesipulloja vapaasti otettavissa ja vieressä oli pääsy ulkokannelle katselemaan laivaliikennettä Civitavecchian kiireisessä satamassa. Valitettavasti ulkokannella ei ollut penkkejä, jotka suomalaisessa laivassa olisivat olleet selviö, vaan kuntoilulaitteita.

Aiemmista illoista poiketen minulla oli nyt mahdollisuus valita ravintola itse, joten päädyimme toimittajakollegani Ralph Grizzlen kanssa toiseen aluksen erikoisravintoloista, italialaista ruokaa tarjoavaan Pregoon. Kun massamarkkinoiden laivoilla erikoisravintoloista veloitetaan lisämaksu, on Crystal Cruisesilla päädytty ratkaisuun, jossa risteilyn pituudesta riippuen yksi tai kaksi illallista sekä Pregossa että Silk Roadissa sisältyy matkan hintaan; mikäli ravintoloissa haluaa syödä useammin, maksaa se kuitenkin 30 dollaria henkilöltä – varsin maltillinen hinta huomioiden erikoisravintoloiden yleisen hintatason risteilylaivoilla.

Illalliseni Pregossa ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun kysyessäni osaisiko tarjoilija suositella jotain italialaista alkoholitonta juomaa illallisen kanssa vastaus oli vain “en osaa”. Ruuan osalta Prego jätti minut ristiriitaisiin tunnelmiin; alkupalaksi ottamani carpaccio oli ainoa laivalla saamani ruoka, joka oli yksinkertaisesti pahaa, mutta toisaalta seuraava ruokalaji, kekseliäästi leivän sisältä tarjottu metsäsienikeitto oli herkullista eikä muissakaan ruokalajeissa ollut valittamista. Silti palvelu ja vaihteleva ruuan taso jättivät minulle kuvan Pregosta laivan huonoimpana illallisravintolana. Ilmeisesti Crystalin matkustajat ylimalkaan ovat eri mieltä, sillä Prego on laivan ruokaravintoloista ainoa, johon ei tehdä merkittäviä muutoksia syksyn uudistuksissa.

Illallisen jälkeen nautin vielä viimeisen kerran oman parvekkeeni rauhasta. Koska minun täytyi lähteä laivasta varsin aikaisin seuraavana aamuna, vetäydyin jälleen varsin aikaisin nukkumaan. Viimeisenä aamuna heräsin sen verran aikaisin, että ehdin edes aamiaisella kokea laivan ainoan ravintolan, jossa en muuten käynyt, eli Lido Café -buffetin. Aamiaisbuffetin valikoima oli varsin hyvä, ja kokemus sai lisäluksusta kahvitarjoilusta pöytiin. Suomalaiselle oli tosin hiukan outoa se, että kahvipannun mukana tarjoilijalla ei ollut samalla maitokannua, vaan maito piti erikseen pyytää. Ja epäsosiaalisena suomalaisena olisin ehkä pitänyt aiemmin keväällä kokemastani DFDS:n järjestelystä, jossa tarjoilija toi jokaiseen pöytään oman kahvipannun (matkastani DFDS:n Crown Seawaysillä kerrottiin Ulkomatalan numerossa 6/2016). Myös Lido Café uudistuu syksyllä, kun se jaetaan kahdeksi eri ravintolaksi: Marketplace tarjoaa avokeittiössä tilauksesta valmistettuja annoksia, kun taas Churrascaria on uusi brasialialaistyylinen grilliravintola.

Crystal Cruisesin lentokenttäkuljetus osoitti jälleen kätevyytensä, kun pääsin suoraan laivan maihinnoususillalta Rooman lentokentän oikealle terminaalille. Lento kotiin ei sitten ollut yhtä mukava kuin Crystal Luxury Airillä, sillä kotimatka sujui Lufthansan Economy-luokassa ja matkaan mahtui vielä koneenvaihto Frankfurtissa.

Loppusanat

Crystal Cruises on luksusvarustamo, ja sellaisena sen matkojen hintaan sisältyy monia asioita – tärkeimpinä erikoisravintolat (tosin vain rajoitetussa määrin) ja kaikki juomat – joista useimmilla muilla varustamoilla joutuu maksamaan ylimääräistä. Itse olin hieman yllättynyt siitä, miten samanlainen tuote laivalla oli verrattuna jo mainittuun kokemukseeni Holland America Linella. HAL kuitenkin painii Premium-kategorian alapäässä ja Crystal luksuksen yläpäässä. Varsinkin kun huomioi Crystalin kalliimmat hinnat (Crystalin risteilyt maksavat helposti tuplat HAL:n matkoista vastaavissa hyttiluokissa), olisin olettanut ruuan ja palvelun Crystalilla olevan selvästi parempaa kuin varustamolla, jota ei edes voi kutsua kilpailijaksi, koska se painii aivan eri markkinasegmentissä.

Crystal Cruisesin risteilyissä onkin ehkä kyse siitä, miten paljon arvostaa vaivattomuutta. Hintaan kuuluvista asioista saa helposti jonkin verran säästöä verrattuna varustamoihin, jotka eivät tarjoa juomia tai erikoisravintoloita lippuhinnassa. Kalliimpi hinta tuo mukanaan myös yksinkertaisuutta, kun jokaista drinkkiä varten ei tarvitse vilauttaa maihinnousukorttia ja allekirjoittaa kuittia. Itse olen sen verran tarkan euron matkailija, että otan mieluummin peruspaketin ja ostan sitten siihen erikseen mahdolliset haluamani lisäpalvelut. Crystal Cruisesin tuotetta ei olekaan varsinaisesti suunnattu minulle vaan niille, jotka arvostavat vaivattomuutta ja ovat valmiita maksamaan siitä.

Artikkelin kuva: Kalle Id

Kiitokset: Jaque Brown, Paul Garcia, Teijo Niemelä

Vastaa