Karibian-risteilyllä MSC Seasidella

Kovaa vauhtia kasvava MSC Cruises on työntynyt kovaa vauhtia myös perinteisten amerikkalaisten varustamoiden pelikentälle Karibialle niin vanhojen kuin tuliterien laivojen voimin. Yksi valmistumisestaan asti Karibialla liikennöineistä aluksista on MSC Seaside.

MSC Seaside on nimensä mukaisesti Seaside-luokan ensimmäinen alus ja valmistuessaan suurin Fincantierin rakentama alus. Seaside-luokan profiili on tunnistettava kapean kansirakennuksen ja kannen kahdeksan ja seitsemän leveän, rungon yli kurkottavan Waterfront Broadwalk-kävelykannen ansiosta. Alus valmistui marraskuussa 2017, ja se aloitti risteilyt Miamista joulukuussa 2017. Vuonna 2018 valmistunut sisaralus MSC Seaview on puolestaan suunnattu Euroopan-markkinoille. Lisäksi MSC:llä on tilauksessa kaksi Seaside EVO-luokan alusta, jotka ovat Seaside-luokan suurennettuja versioita.  

Risteilyä varatessa oli varsin selvää, että haluamme jonnekin lämpimään. Kun kyseessä oli molempien ensimmäinen ”oikea” risteily ja Karibian saaret vielä käymättä, oli Karibianmeri luonteva valinta. Karibian-kierroksemme lähti Miamista 19. lokakuuta. Kierroksen aikana vierailtiin Jamaikalla (Ocho Rios), Caymansaarilla (George Town), Meksikossa (Cozumel) ja Bahamalla (Nassau), joiden lisäksi matkalla oli meripäivät ennen Jamaikaa ja Bahamaa.

Laivaannousu sujui suuri matkustajamäärä huomioiden yllättävän jouhevasti varsinkin kun jälkeenpäin infossa selvisi että laiva oli lähes täynnä. Matkalippuihin oli merkitty kellonaika, jota ennen ei ollut mahdollista tehdä lähtöselvitystä. Ainoa lähtöselvitykseen liittyvä erikoinen piirre oli, että matkalaukkujen jättämiseen ei ollut mitään selkeää pistettä, vaan muutama henkilö keräili niitä talteen terminaalin edustalla. Lähtöselvityksen jälkeen oli mahdollista siirtyä suoraan laivaan ja omaan hyttiin.

Olimme alun perin varanneet parvekkeettoman hytin, mutta MSC oli siirtänyt meidät parvekehyttiin. 11. kannen keulan puolella oleva 17-neliöinen hytti oli toimiva ja varustukseltaan tavanomainen. Pienenä käytännön moitteena vaatekaapin kahvojen suunnittelussa tyyli oli ajanut käytännöllisyyden edelle. 

B2-luokan parvekehytti 11083. Kuva: Olli Tuominen

Vaikka olimme risteilyä varatessamme olleet hieman epäileväisiä parvekehytin tarpeellisuudesta, osoittautui parveke oikein käyttökelpoiseksi, sillä lämpötilan ollessa vuorokauden ympäri 30 asteen tienoilla oli parvekkeesta iloa myös meripäivinä. Toki reitin suhteen olimme sikäli onnekkaita, että missään satamassa emme osuneet laituriin siten, että parinkymmenen metrin päässä olisi ollut seuraava alus parvekkeineen.

Neljälle kannelle ulottuva metallinkiiltoinen Atrium on laivan keskus. Laivan sisustuksen ovat suunnitelleet Studio de Jorge sekä Tillberg Design of Sweden. Kuva: Olli Tuominen

Ennen matkaa kannattaa ladata puhelimeen MSC for Me -sovellus, jonka kautta on mahdollista varata paikka esimerkiksi teatteriesityksiin ja erikoisravintoloihin, tarkistaa oma sijainti laivalla kartan avulla sekä tarkistaa ravintoloiden ja liikkeiden aukioloajat. Sovelluksessa on myös chat, jossa voi keskustella esimeriksi muun matkaseurueen kanssa, mutta ainakaan omien kokemustemme perusteella viestit kulkivat puhelimesta toiseen todella huonosti, vaikka sovellus muuten toimi hyvin.

Ruokailu

Risteilyä varatessa oli mahdollista toivoa aikaa illalliskattaukseen (aikainen/myöhäinen), joita oli laivalla yhteensä kuusi: kolme Seashore-ravintolassa ja kolme kantta ylempänä olevassa Ipanema-ravintolassa. Molemmissa oli eri nimestä huolimatta tarjolla samaan ruokaa. Hintaan sisältyvän a là carte -ravintolan ruoka ja palvelu oli hyvää, mutta ei varsinaisesti säväyttänyt suuntaan tai toiseen. Hieman hämmennystä herätti muutaman tarjoilijan yllättävän heikko englanninkielen osaaminen.

Meidän kohdallamme arpa osui Seashore-ravintolan 19.30 alkavaan kattaukseen. Olimme toivoneet myöhäistä kattausta, ja kyseinen kattaus osoittautui varsin täydelliseksi. Kahta tuntia aiemmin oleva ensimmäinen kattaus olisi ollut turhan aikaisin ja kahta tuntia myöhemmin puolestaan turhan myöhään. Puoli kahdeksan kattauksesta ehti myös hyvin illan viimeiseen show’hun.  

Illallisilla oli vakiolistan lisäksi tarjolla joka ilta vaihtuvan (eurooppalaisen) teemamaan mukaisia annoksia. Amerikkalaisten asiakkaiden mieltymyksien mukaista ruokaa oli tarjolla paremmin buffet-ravintoloissa kansilla 8 (Marketplace) ja 16 (Biscayne Bay Buffet & Pizza). 

Viikon havaintojen perusteella varsin samansisältöistä lounasta ja päivällistä tarjottiin Marketplace Buffetissa kannen kahdeksan peräosassa. Kyseessä olikin ennemmin valinta siitä, halusiko ruuan nauttia pöytiin tarjoiltuna ja rauhallisemmassa ympäristössä vai ajoittain varsin ruuhkaisessa buffetissa. Toisaalta molempien buffet-ravintoloiden käytössä olivat laajat ulkokannet jonne sisätilojen hälinä ei kuulunut. Niinpä päädyimme syömään aamupalaa yhtä aamua lukuun ottamatta Marketplacessa ja nauttimaan samalla näkymistä ja hyvästä säästä ulkokannen rauhassa.

Atrium. Kuva: Olli Tuominen
Kohdemarkkina oli selkeästi otettu huomioon laivan tilojen nimistössä. Peräosassa kannella seitsemän South Beach ja kannella 16 puolestaan Miami Beach Bar. Myös 16. kannen buffet ravintola on nimetty Miamin eteläpuolella olevan lahden mukaan. Kuva: Olli Tuominen

Arvoimme pitkään ennen risteilylle lähtöä ostammeko juomapaketit. Paketit ovat varsin arvokkaita, joten laskeskelimme että paketti tuskin tulisi kannattavaksi, sillä tarkoitus ei ollut keskittyä juomiseen. Päätös oli jälkikäteen katsottuna oikea, sillä saimme yhdessä kulutettua rahaa juomiin ehkä noin yhden juomapaketin verran. Juomapaketeissa on syytä huomata, että esimerkiksi halvin alkoholijuomia sisältävä paketti kattoi vain kuusi dollaria tai alle maksavat juomat, joten vähänkin paremmasta viinistä tai drinkistä joutui joka tapauksessa maksamaan ekstraa. Lisäksi vettä, mehua, kahvia ja teetä sai buffeteissa aina ilmaiseksi, joten esimerkiksi aamupalalla juomapaketille ei edes ollut tarvetta.

Toisena iltana päätimme kokeilla yhtä laivan erikoisravintoloista. Valintamme osui pihviravintola Butcher’s Cutiin, emmekä joutuneet katumaan valintaamme. Tunnelma ravintolassa oli rauhallinen, ja palvelu erinomaista. Filet Mignon oli yksi parhaita pihvejä, joita kumpikaan oli aikoihin syönyt. Laatu näkyi myös ravintolan hinnoissa jotka olivat palvelurahat mukaan lukien liki Suomen hinnoissa.

Laukku hukassa

American Airlines hukkasi vaimoni laukun matkalla Chicagosta Miamiin. Laukku luvattiin toimittaa ennen risteilylle lähtöä, mutta vain muutamaa tuntia ennen lähtöselvityksen alkua selvisi että laukku olikin edelleen Chicagossa. Jouduimme siis lähtemään pikaisesti kaupoille haalimaan vaatteita ja muita puuttuvia tavaroita.

Lentoyhtiön asiakaspalvelu osoittautui täysin kyvyttömäksi, mutta MSC Seasiden vastaanottotiimi sen sijaan piti meistä hyvää huolta, vaikkei kadonnut laukku ollut millään tavalla heidän vikansa. Meille tarjottiin mahdollisuus käyttää laivan pesulaa maksutta ja vastaanoton puhelimella saimme hoidettua kaikki puhelut American Airlinesin kanssa. Kun Caymansaarten kohdalla selvisi, että American Airlines ei saa järjestettyä laukkua risteilyn loppusatamiin, vastaanoton rouva oli tästä kovin pahoillaan ja neuvoteltuaan hetken takahuoneessa vaimoni sai sata dollaria laivarahaa. Kaiken kaikkiaan laivan vastaanoton huolenpito jätti todella positiivisen vaikutelman etenkin kun tilanne ei ollut millään tavalla heistä johtuva. Kontrasti laukun hukanneen lentoyhtiön välinpitämättömään suhtautumiseen oli huikea.

Päivä merellä

Risteilyreitti oli suunniteltu sikäli hyvin, että matka alkoi meripäivällä, jolloin oli hyvää aikaa tutustua laivaan, tarjolla oleviin palveluihin sekä rentoutua pitkän matkapäivän jälkeen. Heti ensimmäisenä päivänä huomasi selvästi, että matkustajien joukossa oli merkittävä määrä ranskaa, espanjaa ja italiaa puhuvia. Eurooppalaisena laivana myös nämä muut pääkielet oli huomioitu esimerkiksi ohjelmissa sekä mainittuja kieliä hallitsevien risteilyisäntien ja -emäntien muodossa.

Laivan pääallas Miami Beach Pool, joka toimi iltaisin niin ulkoilmaelokuvateatterina kuin bilepaikkana. Huomaa myös altaan yli kulkeva, maailman pisin merellä oleva vaijerirata, jonka päätepiste on näytön yläpuolella. Kuva: Olli Tuominen
Laivan kansirakennus on huomattavan kapea. Alhaalla näkyy kannella 8 Waterfront Broadwalk ja Marketplace-buffetin pöytiä sekä kannen 9 Suite-luokan hyttejä, joissa on tavanomaista suurempi parveke, joka tosin ei ole kovin yksityinen. Kuva: Olli Tuominen
Kannen 7 perässä on kaksi näköalahissiä, joilla pääsee 7. kannen South Beach Poolilta kannen 16 Miami Beach Poolille. Kuva: Olli Tuominen

Kannella 18 sijaitsee Jungle Pool, joka on tarvittaessa katettavissa liikuteltavalla lasikatolla. Kannen 18 keskellä sijaitsee myös Forest Aquaventure Park, josta on pääsy kaikkiin laivan viiteen vesiliukumäkeen sekä vaijeriliukuradalle, joka johtaa savupiipun juuresta Miami Beach Poolin yli laivan peräosaan. Yksi uima-allas sijaitsee myös kannella 7, ja se on varattu aikuisille. Omien kokemuksiemme mukaan jako oli toimiva.

Erityisesti pienempien lasten makuun suunnattu Forest  Aquaventure Park. Kuva: Olli Tuominen
Avattavalla lasikatolla varustettu Jungle Pool. Kuva: Olli Tuominen

Meripäivänä oli myös ensimmäinen juhlava illallinen. Valtaosa oli pukeutunut teeman mukaisesti, mutta jopa illallisella näkyi jonkin verran shortseja ja muuta ei niin juhlavaa pukeutumista, mistä jotkut kanssamatkustajat olivat selkeästi närkästyneitä.

Kohteista

Koska liki kaikki kohdesatamien kaupungit olivat varsin pieniä, saa kohteista enemmän irti osallistumalla jollekin tarjolla olevalle retkelle. Hieman kookkaammissa Cozumelissa ja Nassaussa tekemistä löytänee helpommin ilman retkeäkin, mutta niissäkin turismi on ottanut varsin suuren roolin. Vaikka George Town onkin Caymansaarten pääkaupunki, ei siellä ollut pientä museota lukuunottamatta  juurikaan nähtävää, jos lukuisten tunnettujen pankkien sivukonttoreita ei laske mukaan.  Kohteiden osalta meillä oli sikäli hyvä tuuri, että kaikissa satamissa oli useimmiten yhdestä kahteen risteilijää. Nassaun kolme risteilijää alkoi jo tuntumaan katukuvassa ja voi vain kuvitella minkälaista Nassaussa on niinä päivinä, kun laiturissa on viisi suurta risteilijää.

Ocho Riosissa osallistuimme suositulle retkelle Dunn’s River Fallsille. Dunn’s River on lyhyt lähteestä alkunsa saava joki, joka laskee 55 metrin korkeudesta mereen. Joen suulta valkohiekkaiselta rannalta kiivettiin jalan pitkin 180-metristä koskea oppaiden avustuksella. Koski kulkee tiheän kasvuston keskellä, joten kiipeäminen tapahtuu pääosin mukavasti varjossa. Kuumassa ja kosteassa säässä kosken kiipeäminen oli virkistävä kokemus.

 Yhteenveto

Mitkä olivat jälkitunnelmat viikon Karibian-risteilystä eurooppalaisella laivalla? Kaiken kaikkiaan meille jäi matkasta positiivinen vaikutelma. Vaikka laiva oli varsin täynnä, sujuivat maihinnousut yllättävän sujuvasti ja pienellä jonottamisella eikä laivakaan pääsääntöisesti tuntunut liian täydeltä. MSC:n retket joille osallistuimme Jamaikalla ja Meksikossa olivat hyvin järjestettyjä ja oppaat erinomaisia. Laivan iltashow’t oli toteutettu laadukkaasti, mutta ihan joka päivä emme kuitenkaan esitystä jaksaneet mennä katsomaan.  Jotta mahdollisimman moni matkustaja saisi esityksistä kaiken irti, olivat ne käytännössä akrobatia- ja tanssiesityksiä, jolloin muutaman illan jälkeen tuntui että suurin osa on jo kertaalleen nähty. Muutakin viihdeohjelmaa laivalla toki oli, josta täytyy erityisesti mainita kahden myöhäisillan improvisaatiokomedia Beerprov, jonka esitykset olivat molempina iltoina loppuunvarattuja.

Palvelun tasalaatuisuus vaatisi vielä hieman hiomista. Osa henkilökunnasta ylitti odotukset kun taas osa jäi normitason alapuolelle. Hintaan kuuluvien ravintoloiden ruoka ei tarjonnut suuria elämyksiä, joskaan ei myös suuria pettymyksiä. Sen sijaan lisämaksullinen Butcher’s Cut ylitti kaikki odotuksemme ruuan ja palvelun laadun suhteen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *