Queen Elizabeth 2 – Puolen vuosisadan legenda

Vuonna 1969 maailmassa tapahtui kiinnostavia asioita. Yliäänikone Concorde nousi ensimmäiselle testilennolleen, ja kaksikerroksiset jumbojetit aloittivat reittilennot. Ensimmäinen internetin kaltaisessa verkossa lähetetty sanoma saapui lähes kokonaisena perille, ja heinäkuussa ihminen astui ensimmäisen kerran kuuhun. Lisäksi samaisen vuoden toukokuussa neitsytmatkalleen lähti laiva, josta tuli legenda. Se oli valtamerilaiva, joka seilasi pidemmälle kuin mikään muu alus merenkulun historiassa.

QE2 lähdössä Uuden-Seelannin Wellingtonista helmikuussa 2007. Kuva: Phillip Capper / CC-BY 2.0

Sateisena syyskuun aamuna vuonna 1967 kutsuvieraat tungeksivat saman telakkarampin ympärillä, jolta aikanaan oli laskettu vesille Cunard-varustamon alkuperäiset kuningatteret, kuninkaalliset postilaivat Queen Mary ja Queen Elizabeth. Rampilla odotti runko numero 736, josta oli tuleva näiden uljaiden valtamerihöyryjen manttelinperijä. Se olisi 65 863 bruttorekisteritonnillaan niitä pienempi, mutta silti aito, oikea valtamerilaiva.

”Annan tälle laivalle nimeksi Queen Elizabeth toinen. Varjelkoon Jumala tätä laivaa sekä kaikkia sillä matkustavia.” Siitä ei ole varmuutta, lisäsikö kuningatar Elizabeth järjestysnumeron näihin sanoihin tahallaan vai vahingossa, mutta varustamolle lisäys aiheutti pulman. Järjestysnumero viittaa hallitsevaan monarkiin, eikä sitä siksi voinut liittää laivan nimeen. Ongelma ratkaistiin käyttämällä peruslukua, mikä osaltaan edesauttoi tunnetun lempinimen QE2 syntymistä.

Alkuvaikeuksia

Vesillelaskun jälkeen Queen Elizabeth 2:n viimeistely jatkui reilun vuoden. Koska telakan tilauskirja ammotti tyhjyyttään, telakkatyöläiset yrittivät viivyttää aluksen valmistumista varastamalla valtavat määrät rakennusmateriaaleja, huonekaluja ja muita tarvikkeita. Suoranaisesta ilkivallasta huolimatta tämä viimeinen Eglannissa rakennettu matkustajalaiva kuitenkin valmistui, ja vuoden 1968 lopulla se luovutettiin tilaajalleen.

Vaikka QE2 oli monessa asiassa aikaansa edellä, sen alkuperäiset koneet olivat varsin perinteiset: konehuoneessa oli kaksi höyryturbiinia, jotka saivat käyttövoimansa kolmesta boilerista. Boilereita piti alun perin olla neljä, mutta säästösyistä määrää karsittiin. Ratkaisu kostautui vuosien saatossa, koska boilerit olivat jatkuvasti käytössä, eikä niitä pystytty huoltamaan riittävän usein.

Höyryturbiinit puolestaan olivat alusta alkaen ongelmalliset. Kun QE2 lähti marraskuussa 1968 lyhyelle harjoitusmatkalle kohti Kanariansaaria, matka katkesi kesken. Toinen toinen höyryturbiineista hajosi, ja sen korjaaminen käyttökuntoon vei useita kuukausia.

Vauhtia ja vaaroja

Viralliselle neitsytmatkalle Southamptonista New Yorkiin QE2 lähti viimein toukokuussa 1969. Tälle reitille se oli rakennettu, ja tällä reitillä sen oli tarkoitus liikennöidä ainakin kesäisin. Sen matkanopeus oli 28,5 solmua, mutta se pystyi kulkemaan jopa 32 solmun nopeudella. Kesäkuussa 1970 se onnistui kiitämään New Yorkiin kolmessa vuorokaudessa, 20 tunnissa ja 42 minuutissa – vain kahdeksan tuntia hitaammin kuin s/s United States, kaikkien aikojen nopein matkustajalaiva.

QE2:n oli alun perin tuskin tarkoitus olla muuta kuin tavallinen työjuhta, joka kuljettaa matkustajia ja kartuttaa varustamon kassaa. Siitä tuli kuitenkin nopeasti erittäin tunnettu. Kuninkaallisen nimen lisäksi tähän vaikuttivat tapahtumat, joilla uutisotsikoita ja ilmaista palstatilaa saatiin enemmän kuin varustamon pr-osasto olisi halunnut.

Maaliskuussa 1971 alus menetti konetehot, kun meduusat tukkivat sen vedenottoaukot. Kolme vuotta myöhemmin sen koneet halvautuivat täysin, kun boilereiden vedensyöttöön pääsi öljyä. Koska vauriot eivät olleet korjattavissa merellä, eräs pieni risteilyalus kutsuttiin noutamaan ajelehtivan kuningattaren matkustajat turvaan. Viisi vuotta myöhemmin konehuoneessa syttyi vaarallinen tulipalo, jonka saaminen hallintaan kesti parikymmentä minuuttia.

QE2 Southamptonissa vuonna 1976. Kuva: Adrian Pingstone

QE2 uhattiin kahteen otteeseen tuhota. Toukokuussa 1972 komentosillalla vastaanotettiin radiosanoma, jonka mukaan aluksella olisi pommi. Uhkaus otettiin todesta, ja pomminpurkuryhmä lennätettiin keskelle Atlantia. Pomminpurkajat hyppäsivät laskuvarjoilla aluksen lähelle, ja heidät haettiin laivalle pelastusveneillä. Pommia ei löytynyt, ja uhkaus osoittautui perättömäksi. Vuotta myöhemmin Libya uhkasi upottaa laivan kostona erään lentokoneen alasampumisesta, mutta kansainvälinen diplomatia onnistui estämään hankkeen.

Totta kai otsikohin päästiin myös myönteisillä uutisilla. Kun alus vuonna 1975 kulki ensimmäisen kerran Panaman kanavan läpi, lehdistö seurasi tapahtumaa mielenkiinnolla – olihan QE2 suurin kanavaa siihen mennessä käyttänyt vesikulkuneuvo. Lisäksi filmitähdet, valtionpäämiehet ja muut kuuluisat matkustajat pitivät laivan uutisotsikoissa vuodesta toiseen.

Matka tuntemattomaan

Niin tapahtumarikas ja dramaattinen kuin QE2:n ensimmäinen vuosikymmen olikin, jotain täysin odottamatonta tapahtui toukokuussa 1982. Englanti ja Argentiina kiistelivät Falklandin saarten hallinnasta, ja kiista eskaloitui sodaksi. Englannista lähetettiin sotilaita puolustamaan saaria, ja joukkoja kuljettamaan rekrytoitiin useita laivoja. P&O -varustamon valtamerihöyry Canberra sai kutsun, ja niin sai myös QE2.

Vain muutamassa päivässä aluksen ylellinen sisustus joko suojattiin tai kannettiin ulos. Upottavat kokolattiamatot peitettiin sotilassaappaatkin kestävillä vanerilevyillä. Keulaan ja perään rakennettiin helikopterikentät. Keula oli vahva luonnostaan, ja myös peräkannen uima-altaan pohja pystyi  kantamaan suurenkin helikopterin painon.

Muutostöiden jälkeen laivaan nousi 3 000 sotilasta. Matka sotatoimialueelle kesti 15 vuorokautta, mutta toisin kuin Canberra, QE2 ei joutunut pahimpien taistelujen keskelle. Se kantoi kuningattaren nimeä ja oli siksi saatava ehjänä takaisin. Ehjänä se palasikin, ja se otettiin vastaan sankarina.

Muuntautuminen takaisin matkustajalaivaksi kesti pari kuukautta. Mustavalkoinen piippu maalattiin ensimmäistä kertaa Cunardin punaiseksi, ja runko sai vaalean harmaan värityksen, josta kukaan ei tosin tuntunut pitävän. Koska vaaleat kyljet olivat lisäksi vaikeat pitää ensiluokkaisessa kunnossa,  perinteinen sinimusta väri palautettiin suhteellisen pian takaisin.

QE2 Malagassa vuonna 1982 lyhytikäiseksi jääneessä vaaleanharmaassa värityksessä. Kuva: John Beniston / CC-BY-SA 3.0

Perinpohjainen uudistuminen

QE2:n höyryturbiinit aiheuttivat varustamolle jatkuvasti ongelmia. Niiden ratkaisemiseksi alus lähetettiin vuonna 1986 telakalle Bremerhaveniin. Boilerit poistettiin ja niiden tilalle asennettiin peräti yhdeksän dieselmoottoria. Höyryturbiinit korvattiin kahdella sähkömoottorilla, jotka olivat tuolloin maailman suurimmat sähkömoottorit. Telakointi kesti puoli vuotta, ja sen aikana sisustustakin uusittiin. Lentokoneiden inspiroima lasikuitumaailma sai väistyä. Tilalle tuotiin 1980-luvulle tyypillisiä tummia värejä ja kulmikkaita huonekaluja.

Osana koneremonttia kiinteälapaiset potkurit vaihdettiin säätölapapotkureihin, ja lisäksi potkurien taakse asennettiin vapaasti pyörivät roottorisiivekkeet. Siivekkeet olisivat lisänneet potkurien työntövoimaa, mutta ne rikkoutuivat korjauskelvottomiksi jo koeajolla, koska ne eivät kestäneet aluksen hulppeaa 19 solmun peruutusnopeutta. Koneremontin tuloksena huippunopeus nousi 34 solmuun, mikä teki QE2:sta aikansa nopeimman laivan.

Seuraava perinpohjainen uudistuminen ajoittui vuoteen 1994. Matkustajahytit ja saniteettitilat uusittiin, ja lisäksi 1980-luvun sisustuksesta luovuttiin. QE2:sta tuli tyylikäs laiva, jolla oli miellyttävää matkustaa. Vanhana laivana se ei tietenkään ollut yhtä näyttävä kuin nykyiset lasilla ja led-valoilla koreilevat risteilyalukset, mutta sen ajattoman merihenkinen sisustus oli ainutlaatuinen.

Runko omassa luokassaan

QE2:n yläkannet olivat alumiinia, mutta sen runko oli rakennettu kestämään melkein mitä tahansa. Osoitus rungon lujuudesta saatiin elokuussa 1992, kun alus ajoi karille Martha’s Wineyard -nimisen saaren lähellä Yhdysvaltain itärannikolla. Karttaan merkitsemätön karikko repi lähes täyttä vauhtia kulkeneen aluksen pohjan auki. Moni muu laiva olisi vastaavassa haverissa uponnut, mutta tämä vahva ja huolella osastoitu kaunotar pysyi pinnalla.

Seuraavan kerran runkoa koeteltiin todenteolla syyskuussa 1995, kun alus kohtasi 29 metriä korkean hyökyaallon. Aalto rysähti keulakannelle, rikkoi ikkunoita ja väänsi radiomaston huipun pois paikaltaan. Keulakannen sumutorvikin irtosi, ja se löytyi myöhemmin aluksen peräkannelta. QE2 selvisi hyökyaallosta siis suhteellisen pienin vaurioin, ja samoin se selvisi uransa aikana monista sellaisista myrskyistä, joihin heikommin rakennetuilla laivoilla ei olisi ollut asiaa.

Kuningatar kansi kannelta

QE2 oli suunniteltu sekä reitti- että risteilyliikenteeseen. Konsepti oli onnistunut ja takasi korkean käyttöasteen. Reittiliikenteessä matkustajatilat oli jaettu ensimmäiseen luokkaan ja turistiluokkaan, mutta risteilyillä jako ei ollut voimassa. Silti jotkin tilat, kuten parhaimmat ruokasalit, pysyivät loppuun asti matkustajien enemmistön ulottumattomissa.

Vanhemmista laivoista poiketen QE2:n kannet olivat suorat. Ulospäin ne näyttivät kaarevilta, mutta kaarevuus oli värityksellä aikaansaatu harha. Suorat kannet nopeuttivat rakentamista, kun kalusteita ei tarvinnut sovittaa jokaiseen hyttiin käsityönä. Vaikka rakentamistapa oli moderni, kannet oli nimetty kuten brittilaivoissa kautta aikojen. Keulasta perään ulottunut kansi numero yksi oli aluksen pääkansi, ja se oli alkuaikoina myös ylin hyttikansi.

Sisääntuloaulan lasikuituinen keskipylväs oli osa sisustusta loppuun asti. Kuva: Oskari Foresi Berner

Pääkannen alapuolella kannet oli numeroitu. Futuristinen sisääntuloaula sijaitsi kannella kaksi, ja sen vieressä oli aluksen aikanaan ylellisin hytti, keskilaivan sviitti. Sijainti oli looginen, sillä keskellä laivaa keinunta ja koneiden tärinä oli vähäisintä. Alin hyttikansi oli kansi numero viisi. Kannella kuusi oli kylpylän lisäksi sairaala, jossa oli muutama vuodepaikka, teho-osasto, röntgen ja pieni leikkaussali. Syvällä laivan uumenissa, kannella seitsemän, oli uima-allas ja kuntosali.

Julkiset tilat olivat pääkannen yläpuolella. Näistä kansista alin oli Quarter deck (välikansi), jolla ensimmäisen luokan ruokasali Caronia ja sviittimatkustajia palvellut Princess Grill sijaitsivat. Kannella oli lisäksi merikartta-aiheinen baari Chart Room, näyttävä oleskelutila Queens Room sekä laivan perässä ensimmäisen luokan ulkouima-allas. 1980-luvulla uima-allas katettiin avattavalla lasikatolla, ja vuonna 1994 sen paikan valtasi buffet-ravintola Lidon laajennus.

Caronia-ruokasali odottaa asiakkaita. Kuva: Mikko Laasko
Queens Room sellaisena, kuin se oli aluksen uran loppuvaiheessa. Kuva: Mikko Laakso

Seuraavaksi ylempi kansi oli nimeltään Upper Deck (yläkansi). Keulassa oli päällystön tilat ja turistiluokan ruokasali, keskilaivassa 480-paikkainen teatteri, kaksi baaria ja pieni kasino. Perässä oli kaksikerroksinen oleskelutila, alun perin Double Room ja myöhemmin Grand Lounge. 1990-luvulla kannelle lisättiin viihtyisä baari nimeltä Yacht Club. Se pidettiin iltaisin auki niin myöhään kuin asiakkaita riitti, eivätkä sen baarimestarit yön pikkutunneilla juurikaan mittoja käyttäneet.

Keväällä 2019 Yacht Club näyttää samalta kuin viimeisinä merivuosina. Kuva: Mikko Laakso

Boat Deck (venekansi) oli alun perin ylin matkustajakansi. Siellä oli yökerho, jonka tilalle tosin aikanaan rakennettiin parhaimmille sviiteille varattu Queens Grill -ruokasali. Teatterin parvi, kokoushuone ja ostosgalleria löytyivät niin ikään tältä kannelta. Lasten leikkitilat olivat yhtä kantta ylempänä.

Aluksen paras ravintola, Queens Grill, on jälleen auki. Osa astioista on alkuperäisiä. Kuva: Mikko Laakso

Sviittien suljettu maailma

Koska QE2:sta tuli varakkaiden suosima, aluksella osoittautui olevan liian vähän sviittejä. Radiomaston takana ollut pieni urheilukansi katosikin siksi vain kolme vuotta neitsytmatkan jälkeen, kun sen paikalle nostettiin ensimmäinen uusi sviittilohko. Viisi vuotta myöhemmin rakennetta laajennettiin, ja sviitteihin lisättiin parvekkeet. Viimeisin lohko nostettiin paikalleen vuoden 1986 telakoinnissa. Reitti näihin tiloihin oli sokkeloinen, mutta kun sen löysi, päätyi käytäviä rohkeasti etenemällä suoraan radiomaston juurelle.

Jotta kaikkia sviittimatkustajia pystyttiin palvelemaan asiaankuuluvan tasokkaasti, Quarter Deckille avattiin vuonna 1990 uusi ruokasali Britannia Grill. Cunardin laivoilla hyttiluokka on aina määrännyt sen, missä ruokasalissa matkustajaa palvellaan, joten vaikka varsinaisia matkustusluokkia ei risteilyillä ollut, oli jonkinlainen jaottelu silti voimassa. Parhaimmissa hyttiluokissa matkustajia hemmoteltiin kaikin mahdollisin tavoin, mutta hintakin oli sen mukainen. Maailmanympärimatka saattoi maksaa työmiehen neljän tai viiden vuoden palkan.

Kuninkaalliset salaisuudet

Niin tunnettu ja hyvin dokumentoitu alus kuin QE2 olikin, se kätki sisälleen muutaman salaisuuden, joista ei kaikille kerrottu. Kannella kolme oli pieni synagoga. Se oli yksi niistä harvoista tiloista, joiden sisustus pysyi vuosikymmenet muuttumattomana. Enää sitä ei ole, koska se purettiin ennen aluksen viimeistä matkaa.

Kannen yksi hyvin piilotettu samppanjabaari alkuperäisessä 1960-luvun asussa. Kuva: Mikko Laakso

Toinen hyvin piilotettu tila oli kannella yksi sijainnut samppanjabaari. Se oli alkujaan ensimmäisen luokan aperitiivibaari, josta pääsi kapeita kierreportaita suoraan ruokasaliin. Tämäkin tila, samoin kuin sen yläpuolinen ruokasali, säilyi lähes muuttumattomana läpi vuosikymmenten. Baaria ei mainostettu, eikä sitä löydy edes uusimmista pohjapiirroksista. Se oli tarkoitettu vain niille, jotka sen tiesivät.

Kannen kolme perässä oli aluksen floristin työpiste, joka toimi samalla kukkakauppana. Se oli sentään merkitty pohjapiirroksiin, mutta opasteita ei ollut. Savupiipun juurelta löytyi koirien kennel ja ulkoilutuskansi, joihin nouseva kapea portaikko oli sekin varsin hyvin kätketty.

Chart Roomin juomavalikoimaan kuului peräti 40 eri giniä. Baaritiskin takana oli valaistu pohjoisen Atlantin kartta, joka osoitti aluksen sijainnin silloin, kun matkaa tehtiin tuolla reitillä. Kartalta löytyi myös pieni viisisakarainen tähti, jonka merkitystä monet arvuuttelivat. Se osoitti paikan, johon Titanic oli uponnut.

Chart Room Barin kartta, joka osoitti aluksen sijainnin Atlantilla matkattaessa. Kuva: Mikko Laakso

Aikansa tuote

QE2 oli aikansa teollisen muotoilun mestariteos. Hyttikäytävien kaiteet olivat jyrsittyä alumiinia, hyttien kalusteissa oli käytetty laminaatteja, ja julkisista tiloista löytyi paljon lasikuitua. Alkuperäiset kalusteet olivat moderneja ja jopa futuristisia. Vaikka sisätilat olivat modernit, oli ulkokannet kuitenkin päällystetty perinteisillä, paksuilla teak-lankuilla.

Matkustajapaikkoja ei ollut edes kahta tuhatta, mutta silti laivalla oli tuhathenkinen miehistö. Matkustajien ostoksista pidettiin alusta asti kirjaa tietokoneella, ja alkuaikoina samainen minikone avusti komentosiltaa navigoinnissa. Varakkaimmat matkustajat saattoivat ottaa autonsakin mukaan, sillä aluksella oli kaksi pientä autotallia yhteensä 12 henkilöautolle.

Koska hytit ja hyttikäytävät oli sovitettu vahvan rungon rakenteisiin, QE2 oli sisältä jossain määrin sokkeloinen. Mutkittelevia käytäviä ja kapeita portaikkoja riitti loputtomiin. Toisaalta kun reitit oppi, oli laivassa helppo liikkua. Mikään ei ollut kaukana, sillä sopivia oikoteitä oli paljon.

Hyttikäytävä kannelta yksi. Alemmilla kansilla käytävät olivat kapeampia. Kuva: Mikko Laakso

Vuosien vieriessä aluksen ikä alkoi tietysti näkyä. Asiat, jotka nykyään on automatisoitu, vaativat useita käsipareja. Esimerkiksi ankkurin nostaminen ja ankkuriketjun peseminen oli tehtävä, johon tarvittiin kymmenkunta miestä keulakannelle. Polttoainettakin kului 433 tonnia vuorokaudessa, mikä on kohtalaisen paljon tämän kokoluokan rungolle. Matkaa pystyttiin silti tekemään kymmenen vuorokautta ilman tankkausta.

QE2 oli kauttaaltaan paloeristetty asbestilla, ja 2000-luvulla sisäilman asbestipitoisuudet alkoivat kohota. Haperoituvista eristeistä ei ollut matkustajille tai miehistölle välitöntä vaaraa, mutta oli selvää, ettei yli 30 vuotta vanhaan runkoon kannattanut tehdä täydellistä asbestinpurkua ja sisätilojen uudelleenrakentamista. QE2 alkoi yksinkertaisesti olla kallis ylläpitää, ja olihan se myös pieni nykyisten risteilyalusten rinnalla.

Muistoni menneestä

QE2 kuljetti uransa aikana yli 2,5 miljoonaa matkustajaa. Itse pääsin mukaan kerran, kesällä 2007. Vain muutama viikko ennen matkan alkua varustamo ilmoitti, että alus poistuu seuraavana vuonna liikenteestä. Jäljellä olleet risteilyt myytiin hetkessä loppuun, vaikka niiden hinnat oli nostettu pilviin.

Matka oli elämys. Laivaan noustaessa henkilökuntaa oli vastassa kymmenittäin. Jokainen matkustaja saatettiin sisääntuloaulasta hyttiin. Oma saattajani oli etelä-afrikkalainen tarjoilijatar, joka vaatimalla vaati saada kantaa kaikki matkatavarani.

Hytissä, joka oli toiseksi alimmalla hyttikannella, odotti valmiina pieni samppanjapullo jäissä – ei siis ihme, että tätä jaloa juomaa kului laivalla joka vuosi yli 70 000 pulloa. Hyttiluokka takasi paikan Quarter Deckin suureen Caronia-ruokasaliin. Siellä pöytään ehti tuskin istua, kun kolmen tarjoilijan tiimi suorastaan hyökkäsi palvelemaan. Aamiaiselle, lounaalle ja päivälliselle sai mennä melkein mihin aikaan tahansa, koska oma pöytä oli aina valmiina odottamassa.

Hytti kannelta neljä. Sänkyjen välissä oleva yöpöytä on alkuperäinen, vuodelta 1969. Kuva: Mikko Laakso

Ylellisyys, jota QE2 tarjosi, häkellytti. Mitään ei esimerkiksi koskaan tarvinnut ottaa itse. Tarjoilijat nostivat jopa suklaakonvehdit hopeisilla ottimilla lautaselle. Buffet-ravintolassa lautasta ei tarvinnut itse kantaa, sillä se kulki linjaston takana kokilta toiselle. Kokit asettelivat lautaselle sen, mitä matkustaja sormellaan osoitti. Linjaston päässä odottanut tarjoilija etsi vapaan pöydän, vei lautasen pöytään ja kävi noutamassa toiveiden mukaiset juomat. Missään ei tarvinnut jonottaa, ja pienetkin toiveet yritettiin huomioida.

Jopa Buffet-ravintolassa oli pöytäliinat ja kankaiset lautasliinat. Kuva: Mikko Laakso

Buffet-ravintolaan oli joka ilta katettu näyttävä keskiyön noutopöytä. Kellään tuskin oli puoliltaöin enää oikeasti nälkä, mutta oli silti kokemus käydä syömässä päivän viimeinen, jopa viides tukeva ateria vain hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Valinnanvaraa oli aina valtavasti, ja ruokien esillepano oli taidetta. Kalleimpia sviittejä palvellut Queens Grill toteutti toiveita myös ruokalistan ulkopuolelta.

Henkilökunta käytti lähes aina mustia pukuja, ja tarjoilijoilla oli valkoiset käsineet. Kaikki drinkit tarjottiin kristallilaseista, ja ne maksoivat 4,25 dollaria – alle puolet siitä, mitä kilpailijat tuohon aikaan veloittivat. Iltaisin ravintoloiden ja baarien pöydissä oli oikeat kynttilät. Elävää tulta ei tuolloinkaan saanut matkustajalaivoilla käyttää, mutta QE2:lla oli siihen poikkeuslupa. Siksi aluksella tarjottiin myös liekitettäviä ruokia, ja tietysti liekittäminenkin tehtiin näyttävästi.

Liekitettävät ruoat tarjoiltiin näyttävästi. Kuva: Mikko Laakso

Ohjelmatarjonnassa aluksen ikä näkyi, koska tiloja toinen toistaan huikeampien spektaakkelien esittämiseen ei ollut. Teatterissa oli konserttiflyygeli, ja siellä pidettiin konsertteja ja näytettiin elokuvia. Musiikkia oli totta kai tarjolla muuallakin – laivan harpistin esimerkiksi bongasi varmimmin Queens Roomista iltapäiväteen aikaan.

Chart Roomin vieressä oli pöytä, jolla odotti joka aamu uuden, ison palapelin palaset. Suurin osa ohikulkijoista näytti osallistuvan palapelin kokoamiseen, ja yleensä kuva oli saatu valmiiksi iltaan mennessä. Lukemisesta pitäviä palveli laivakirjoihin erikoistunut kirjakauppa ja iso, yli 6 000 kirjan kirjasto. Varustamon historiaa esitteleviä laivatauluja oli seinillä niin paljon, ettei niitä loppuviikosta jaksanut enää katsella.

Eräs aamu on jäänyt mieleeni erityisen hyvin. Huomasin, että laiva kerrankin hiukan keinui. Avasin television tarkistaakseni sieltä sää- ja navigointitiedot. Vaikka matkasimme lähes viisimetrisessä aallokossa, oli aluksen nopeus nostettu 28 solmuun. Se oli pakko nähdä, joten suuntasin salamana kannelle ja puskin tuulta vasten kohti keulaa. Komentosillan alapuolelta avautui mahtava näky, kun pitkä, siro keula halkoi vaahtopäisiä aaltoja kuin veitsi voita. Pärskeet nousivat korkealle ilmaan, mutta aalloista ei aiheutunut tärinää tai pauketta aluksen runkoon.

Aika aikaa kutakin

QE2 oli varustamon lippulaiva peräti 35 vuotta. Vuonna 2004 sen oli kuitenkin aika väistyä, kun uudempi Queen Mary 2 aloitti liikenteen. Laivat ajoivat Southamptonista New Yorkiin rinnakkain, ja tämän ylityksen myötä lippulaivan asema siirtyi kuningattarista uudemmalle. QE2 jatkoi silti vielä muutaman vuoden risteilyliikenteessä, ja aikanaan se saattoi myös upouuden Queen Victorian Atlantin yli. Laivat matkasivat New Yorkiin vierekkäin, mutta tällä kertaa parivaljakon nopeus oli vain 19 solmua, koska hovin uusin tulokas ei sen parempaan kyennyt.

Lokakuussa 2008 QE2 vieraili viimeistä kertaa Clyde-joella, jonka rannalla aluksen rakentanut telakka sijaitsi. Kuva: Dave Souza // CC-BY-SA 3.0

Viimeisen kerran QE2 lähti New Yorkista lokakuussa 2008. Se oli samalla aluksen viimeinen Atlantin ylitys ja yhteislähtö Queen Mary 2:n kanssa. Tällä kertaa laivat ajoivat jonkin aikaa leikkimielisesti kilpaa. Ikääntyvä kuningatar näytti kyntensä ja jätti pari solmua hitaamman matkakumppaninsa kauas taakseen.

QE2:n viimeinen matka alkoi marraskuussa 2008. Matka oli myyty loppuun alle puolessa tunnissa siitä, kun varauksia alettiin ottaa vastaan. Lähtösatama oli tuttuun tapaan Southampton, mutta suunta Gilbraltarin ja Suezin kanavan kautta Dubaihin. Perille saavuttiin 16 vuorokautta myöhemmin, 27.11.2008. ”Finished with Engines” -komento annettiin viimeisen kerran, ja sen myötä myös eräs laivalla 14 vuotta asunut eläkeläisrouva joutui etsimään uuden kodin.

Kun QE2:n tapahtumarikas ja yli 39 vuotta kestänyt ura päättyi, alus jäi historiankirjoihin monen ennätyksen haltijana. Mikään muu Cunard-varustamon laiva ei ole ollut liikenteessä yhtä pitkään. QE2 ylitti Atlantin 806 kertaa ja kiersi maapallon 25 kertaa. Sen potkurit pyörivät yhteensä 175 290 tuntia – siis lähes 20 vuotta – kerryttäen matkamittariin huikeat 5,6 miljoonaa merimailia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Mariella, kunniakkaaseen 34 vuoden ikään ehtinyt Itämeren vanha rouva, on matkannut Helsingin ja Tukholman välillä runsaat kolme miljoonaa merimailia.

Kelluva hotelli

QE2 myytiin Dubain valtiolliselle investointiyhtiölle, joka halusi tehdä siitä loistoluokan hotellin. Suunnitelmat olivat hulppeat. Esimerkiksi piipun tilalle oli tarkoitus pystyttää lasirakenne, joka kätkisi sisäänsä kolmikerroksisen sviitin. Talouden notkahdus laittoi suunnitelmat kuitenkin jäihin, kenties onneksi. Alkoi pitkäksi venynyt odotus, jonka aikana alus pidettiin vielä jonkin aikaa toimintakuntoisena. Lopulta koneet sammutettiin ja ilmastointi kytkettiin pois päältä. Vanhojen öljytankkereiden vierellä tämä entinen merten valtiatar näytti yksinäiseltä ja hylätyltä, ja ilman ilmastointia sen sisätilat alkoivat kovaa vauhtia rapistua.

Kukaan ei tiennyt, mitä laivalle seuraavaksi tapahtuisi. Huhuja liikkui, ja aluksen jopa uumoiltiin palaavan takaisin Englantiin. Vuonna 2016 se siirrettiin Dubain vanhaan risteilylaituriin, ja iltaisin sen sisällä alettiin nähdä valoja. Odotus ja epävarmuus päättyi vihdoin keväällä 2018, kun uusi Queen Elizabeth 2 -hotelli avautui.

Potkurit on poistettu, ja niistä toinen on näytteillä aluksen vierellä. Kuva: Mikko Laakso

Aluksen sisätilojen uudistamiseen on tähän mennessä käytetty lähes kolme miljoonaa työtuntia. Entisöinti on vielä kesken, mutta valmistunee vuoden 2019 lopulla. Silloin aluksen kaikki ruokasalit palvelevat jälleen asiakkaita, ja kaikki hyttikannet ovat avoinna hotellivieraille. Konehuone ei ole enää käytössä, mutta ilmastoinnista ja muusta tekniikasta huolehtii laiturialueelle rakennettu uusi laitteisto. Nykyisten omistajien tavoite on säilyttää QE2 sellaisena kuin se oli ja pitää suurin osa sen palveluista toiminnassa. Kun entisöintityöt saadaan päätökseen, komentosilta ja konehuonekin on luvattu avata uteliaiden ihasteltaviksi.

Peräkannen ulkouima-allas ja porealtaat ovat poissa. Kuva: Mikko Laakso

Kun huhtikuussa 2019 kävin laivalla, monista tiloista puuttui vielä huonekaluja, mutta kunnostetut tilat vastasivat silti täysin omia muistikuviani. Ainoastaan laivan ulkoiset muutokset olivat jossain määrin pettymys. Peräkannen uima-allas ja porealtaat on poistettu, mutta onneksi sisäallas on entisöity ja käytössä. Lisäksi pelastusveneet ja niiden taavetit ovat poissa, mikä on sääli. Suurin osa veneistä on aseteltu satamaan johtavan tien varrelle, ja kun niitä tutkii tarkemmin, ratkaisun ymmärtää: vanha lasikuitu ja paahtava aurinko eivät sovi yhteen. Ehkä on vain hyvä, että vaikuttavasta venekannesta on jäljellä vain valokuvia ja muistoja.

Chart Room Bar palvelee hotelliasiakkaita aamusta myöhään iltaan. Kuva: Mikko Laakso
Pelastusveneet ovat poissa, ja teak-lankkujen tilalla on pehmeää kumimassaa. Kuva: Mikko Laakso

Muistojen joukkoon Queen Elizabeth 2 on muutenkin hyvä siirtää. Se oli aikansa kuuluisin laiva, maineeltaan legendaarinen. Se oli käytössä pitkään, mutta sen tekniikka ei vastaisi nykypäivän vaatimuksia. On mukavaa, että se sai uuden elämän kelluvana hotellina, sillä olihan se viimeinen aito, reittiliikenteessä ollut valtamerilaiva.

Lähteet

– Kapteeni David Perkinsin haastattelu, Queen Elizabeth 2, 2007
– Pr-vastaava Thomas Quinones’n haastattelu, Queen Elizabeth 2, 2007
– Chris’ Cunard Page (chriscunard.com)
– The Telegraph (telegraph.co.uk)
– Wikipedia (en.wikipedia.org)
– The QE2 Story (theqe2story.com)
– Hotel Queen Elizabeth 2, Dubai, 2019
– Roblightbody dot com (roblightbody.com)
– Gary C. Buchanan: Queen Elizabeth 2, Past & Present Publishing Ltd, Peterborough 1995
– Carol Thatcher: QE2 Forty Years Famous, Simon & Schuster, Lontoo 2007
– Philip Dawson: British Superlines of the Sixties, Conway Maritime Press Ltd, Lontoo 1990
– Ronald W. Warwick: QE2, W. W. Norton & Company, New York 1999
– Moxom, Fimister & Burney: QE2 Cunard’s Flagship, Ian Allan Ltd, Shepperton 1990
– Frame & Cross: QE2 A Photographic Journey, The History Press, Gloucestershire 2008

One thought on “Queen Elizabeth 2 – Puolen vuosisadan legenda

  1. Huikea kertomus upeasta aluksesta. Ylellinen kokemus laivaliikenteestä aikanaan ja melkein ylellinen hotellina. Kiitos QE2:n tarinasta. Kiintoisasti kirjoitettu! Kirjoittaja on varmasti laivaexpertti. Olisi hyvä neuvonantaja nykysuunnittelijoille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *